Jos olisit tässä

Jos olisit tässä

                                                                          - Jojo Moyes

★★★★☆

Jonkin aikaa tulet tuntemaan olosi tukalaksi uudessa maailmassasi. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle joutuminen tuntuu aina oudolta. Sinussakin piilee nälkä, Clark. Pelottomuus. Useimpien ihmisten tavoin olet vain haudannut sen sisimpääsi.
Elä täysillä.

Louisa Clark ei ole enää ihan tavallinen tyttö. Hänen elämänsä muuttui, kun hän rakastui Will Traynoriin, menetti hänet ja särki sydämensä. Willin kuolemasta on kulunut puolitoista vuotta, ja Louisa tuntee epäonnistuneensa lupauksessaan aloittaa oma elämä ja elää sitä täysillä. Hän on töissä lentokentällä ja katsoo vierestä, kun muut matkustavat jonnekin pois. Kun Louisa joutuu onnettomuuteen ja palaa kotikyläänsä toipumaan, tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut.

Parannuttuaan Louisa liittyy omaisten sururyhmään, tapaa uusia ihmisiä ja saa jonkinlaisen otteen elämästään. Yllättäen henkilö Willin menneisyydestä saapuu Louisan oven taakse ja muuttaa jälleen aivan kaiken.

Huippumenestyneen Kerro minulle jotain hyvää -kirjan jatko-osa kertoo, miten elämistä pitää opetella yhä uudestaan. Koskettava kirja yllättää: lukijalle ennestään tutut henkilöt heräävät eloon, ja Moyes vie heidät paikkoihin, joita he – ja me lukijat – eivät osanneet kuvitellakaan.

Silloin tahdon kertoa hänelle. Tahdon kertoa hänelle, etten tiedä mitä tunnen. Haluan häntä, mutta pelkään haluta häntä. En tahdo onneni olevan täysin riippuvainen jonkun muun onnesta, olla sellaisten kohtaloiden varassa, joita en pysty kontrolloimaan.
”Lakkaa ajattelemasta”
”Sinä ajattelet liikaa”

-      -       -         -       -       -        -       -       -

Kerro minulle jotain hyvää -kirjan jatko-osa on nyt viimein luettu. Olen sanaton. Mietin tätä arvostelua tehdessä, että milloin annan jollekkin kirjalle arvioksi viisi tähteä. Tuntuu nimittäin, että tämä kirja ansaitsisi sen aivan kuten edeltäjänsäkkin. Olen todella vakuuttunut. Niin tarinasta kuin siitäkin miten kirjailija johdattelee, ja pitää otteessaan. 

Jos olisit tässä kirjaa lukiessani koin monta oivallusta; meidän täytyisi elää nyt ja tässä. Aina voi sattua kenelle tahansa mitä vain, emmekä koskaan tiedä kuka seuraavaksi lähtee. Kirja käsittelee myös taitavasti läheisen menettämistä, surua ja sen kanssa elämisestä. En ole ikinä lukenut mitään kirjaa, joka olisi niin hienosti käsitellyt kyseisiä aiheita. Vielä enemmän pidin kirjan lopetuksesta, sillä se oli mukavan erillainen. 

Päätin, että aivan ehdottomasti tulen lukemaan kyseiseltä kirjailijalta lisää tuotoksia. Jojo on nimittäin todella hyvä kirjailija, enkä millään malttaisi olla lukematta lisää hänen tuotoksiaan. 

Seuraavana luettavana: Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Mielikuvituspoikaystävä

Mielikuvituspoikaystävä 

                                                                          - Henriikka Rönkkönen

★★★★☆

Varoitus: sisältää ronskeja ja rumia sanoja 

Kun  tarpeeksi haluaa, löytää mitä tahansa merkkejä ympäriltään tukeakseen juuri niitä asioita, joista on epävarma. Itsevarman ihmisen ei tarvitse yrittää lukea ja tulkita yhtään mitään.

Mielikuvituspoikaystävä kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää. Henriikka Rönkkösen tarina etenee säädöstä toiseen ja sydänsurusta uuteen ihastumiseen. Matkalla tavataan nännikarvamies, steriili mies ja pienimunainen mies ja pohditaan sinkkuelämän peruskysymyksiä: Mitä iloa dildosta voi olla? Miksi flippaaminen on suomen kielen tärkein sana? Minkälaisia ovat seurustelevien neuvot sinkuille? Miksi ei koskaan saa stalkata? 

Hervottoman ronski opus karistaa sinkkuelämästä glitterin ja muistuttaa, että jokaisella sinkkunaisella pitäisi olla oma mielikuvituspoikaystävä.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

Pitää uskaltaa tehdä juuri sitä mitä pelkää: erota, lähteä, jättää kaikki, jättää työpaikka, karsia ystäviä, mennä kauas, tulla lähelle, sanoa ei, sanoa kyllä, rakastua ja rikkoutua, ystävystyä uudelleen, rakastua ja olla rikkoutumatta – tai mitä kenenkin polulla tuleekaan vastaan.

Päätin lukea toisen lyhyen oopuksen edeltäjänsä perään. Mulla ei ollut minkäänlaisia oletuksia tämän kirjan suhteen, mutta halusin sen lukea sillä en ole aiemmin samankaltaiseen kirjaan törmännyt. 

Itseasiassa kirja oli mukavan viihdyttävä. Välillä ehkä omissa korvissa särähti sanat, sekä tietynlainen kakkapissapieru sanasto. Eikä siinä ettei olisi kestänyt lukea, mutta en koe sitä kovinkaan viihdyttävän. Kirja on todella ironisen irvokas ja ronski. Sanoja ei säästellä missään vaiheessa, mutta teksti on helppolukuista. Kappaleet olivat vaihtelevan pituisia, joten ei ennättänyt kyllästyä tiettyyn aiheeseen kun mihinkään asiaan ei jääty junnaamaan. 

Itse asia mitä kirja käsitteli oli tietynlainen näkemys tietyn ihmisen maailmassa. En voisi sanoa, että se kaikilla menee noin, mutta on monia asioita jotka menevät jotakuinkin noin. Käsittelyssä on niin menkat, erilaiset miehet/naiset kuin että myös karvoitus. Juttua löytyy vaikka mistä, vaikka kirjassa ei olekkaan kuin päälle 200 sivua. 

Suosittelen kirjaa kaikkien luottevaksi jos ei häiritse lukea todella ronskia tekstiä. 

”Ei ole mitään tekemistä. On vähän alakuloinen olokin. No, jos vähän katselen hänen kuviaan. Piristyn, kun pikkasen vilkaisen. Siinä se nyt on, kivasti hymyilee kameralle. Monta tykkäystäkin kuvalla. Niin kiva kuva. Onpa söpö.

Mutta hetkinen. Kukas tänne on kommentoinut? Joku nainen… ja eilen vielä. Ihan uusi kommenttina. Kaunis nainen ja varmaan hyvä suustaan. Hyvä ottamaan suihin. Siellä se nyt on lettu levällään. Ei kukaan yllä se antaa persettäkin. EI jumalauta. Tietenkin se hinkkaa nyt sen munaa tuonne isojen tissien väliin. Saatana!!”

Stalkkaus on itsemurha. Älä tee sitä. Koskaan. 

Seuraavana luettavana: Jojo Moyes - Jos olisit tässä 

Prinsessa joka uskoi satuihin

Prinsessa joka uskoi satuihin

                                                                          - Marcia Grad

★★★★☆

Mitä tehdä, kun unelmien prinssi osoittautuu tunteettomaksi julmuriksi?

Prinsessa joka uskoi satuihin on oivaltava ja viihdyttävä elämäntaito-opas kaikille niille, jotka kärsivät puolisonsa tai kumppaninsa tähden - ja niille, jotka haluavat auttaa tuossa tilanteessa olevaa läheistään. 

Kirja kertoo viehättävästä prinsessa Victoriasta, joka pikkutytöstä lähtien haaveilee satukirjamaisesta liitosta uljaan prinssin kanssa. Prinsessan haave toteutuu, mutta pian satuhäiden jälkeen paljastuu karmaiseva totuus: kotioloissa prinssi onkin ilkeä ja sydämetön julmuri, ja prinsessaparka saa tuon tuosta kärsiä puolisonsa raivonpuuskista ja solvauksista. Lopulta epätoivoinen prinsessa päättää hakea apua, ja hänet ohjataan etsimään ratkaisua sietämättömään tilanteeseen totuuden tieltä. Matka on pitkä ja raskas, mutta prinsessa on määrätietoinen ja hänellä on tukenaan joukko uskollisia ystäviä. 

Kulkiessaan totuuden tiellä prinsessa ymmärtää, että kaikki sadut eivät lopu samalla tavalla ja että onnellisten loppujen lisäksi on myös onnellisia alkuja.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

"Todennäköisemmin pidät joistakin totuuden osista ja toisista et. Joitain osia rakastat, toisia vihaat. Mutta oli se hyvää, pahaa tai neutraalia, se mitä on, on. Eikä se, ettet tiedä totuutta, muuta sitä. Se vain antaa sille vallan ohjata elämääsi ilman sinun myötävaikutustasi. "

Mun piti lukea Jos olisit tässä, mutta koska sen tuleminen postissa viivästyi niin päädyin tarttumaan kirjaan joka odotti kirjahyllyssä lukemista. Kyseessä oli elämäntaito-opas. En tiennyt mitä odottaa, joten hyppäsin lukemaan kirjaa avoimin mielin. Ja totta puhuen hurahdin kirjan tarinaan välittömästi, eikä kirjan laskeminen käsistä ollut helppoa. 

Ennen kaikkea kirjalla on todella tärkeä sanoma; parisuhteet ja rakkaus. Itselleni tuli ehkäpä tärkeimpänä käsittelynä totuuden ikuinen vaaliminen, ja se ettei kukaan voi eikä kenenkään tarvitse voida muuttaa muita. Tämän luettua tunnen sisäistä tyyneittä kaiken suhteen, vaikka samalla sisällä onkin pehmeä sekamelska kaiken suhteen. Kirja käsittelee rakkautta ja parisuhteita tarinan kautta, joka kertoo prinsessasta ja tuon koettelemuksista rakkauden ihmeellisessä maailmassa. Mistä kaikki lähtee? Mihin kaikki johtaa mahdollisesti? Ei ole yhtä tiettyä karttaa, kaikki lähtee itsestä. 

Olen sitä mieltä, että tämä opas on kaikille todella kannattava lukea. Se antaa aivan uuden näkökulman kaikelle, eikä varmasti missään vaiheessa ehdi tylsistyä! 

En tiedä nyt mitä luen seuraavaksi joten... jätän sen lopusta pois suosiolla tällä erää. 

Kerro minulle jotain hyvää

Kerro minulle jotain hyvää

                                                                          - Jojo Moyes 

★★★★☆

Minulla oli sataseitsemäntoista päivää aikaa vakuuttaa Will Trayner siitä, että hänen kannatti elää. 

Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä. 

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja. 

Kerro minulle jotain hyvää on tässä päivässä tiukasti kiinni oleva, unohtumaton romaani. Sydäntäsärkevä ja epätavallinen rakkaustarina uppoaa suoraan lukijan sydämeen, taidolla, tunteella ja aitoudellaan. Sitä lukiessa ei säästy naurulta ja kyyneleiltä.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

En muista koska oisin niin hillittömästi itkenyt jonkun kirjan takia. Onhan noita kaiketi ollut, mutta siitä on iäisyys aikaa. Kerro minulle jotain hyvää oli jälleen kirja, joka sai kyynelehtimään holtittomasti.

Jojo Moyes on sen sijaan todella hyvä kirjoittaja, ja kirja on kirjoitettu tyylillä johon on helppo sukeltaa mukaan. En kokenut missään vaiheessa tylsistymisen hetkiä vaan sivut suorastaan hupeni hupenemistaan. On ollut täysin oman kiireellisyyden syytä, että tämän kirjan lukemiseen meni näinkin kauan. 

Pidin itse kirjasta todella, todella paljon. Kirja avarsi näkemystä siitä, millaista elämä on elää muiden ehdoilla. Miten vaikeaa pyörätuolilla liikkuvan on liikkua. Kuinka vaikeaksi elämä muuttuu, kun ei itse saa päättää mistään mitään. Ja loppukäsissä se, että haluaako todella elää sellaista elämää? Tarina oli koskettava, sekä kaunis. 

"Enkä voi parhaalla tahdollanikaan ymmärtää, kuinka voit olla tyytyväinen tähän pieneen elämään. Tähän elämään, jossa melkein kaikki tapahtuu kymmenen kilometrin säteellä ja johon ei kuulu ketään, joka koskaan yllättää sinut tai vaatii sinua pinnistelemään tai näyttää sinulle asioita, jotka saavat pääsi pyörälle tai vievät yöunesi."

Seuraavana luettavana: Jojo Moyes - Jos olisit tässä 

Parempaa väkeä

Parempaa väkeä

                                                                          - Sarah Waters

★★★☆☆

Omapäinen Frances Wray asuu äitinsä kanssa lontoolaisella hienostoalueella. Perheen miehet ovat kuolleet ja jättäneet jälkeensä vain velkoja. Lopulta taloon on otettava vuokralaisia, vaikka se häpeällistä onkin. Yläkertaan muuttaa vauhdikas ja äänekäs Barberin pariskunta, Leonard on vakuutusmyyjä ja muodikas Lilian kotirouva. Frances suhtautuu aluksi Barbereihin ylenkatseella, mutta vähitellen hän ja yhtä yksinäinen Lilian ystävystyvät. Pian talo kuhisee salaisuuksia ja vaarallisia haluja.

-         -         -        -

Koko salakähmäinen suhde Lilianin kanssa, pienet varastetut tuokiot jatkuvassa pelossa – palkitsevat mutta pakenevat ajan muruset, jotka oli kaivettava kuoristaan kuin kotilot ja hotkaistava ovea tarkkaillen ja portaita kuulostellen niin, ettei niistä voinut koskaan nauttia rauhassa.

Odotin todella sitä, että saan lukea taas kirjaa josta ei ole montaa osaa kirjoitettu. Parempaa väkeä oli ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Sarah Watersilta. En tiennyt mitä odottaa, mutta halusin lukea kirjan, joka kertoo naisten välisestä suhteesta –kun siihen oli yhdistetty lisäksi historia niin en voinut vastustaa.

Ensinnäkin kirja on todella pitkä (s. 598) kun ottaa huomioon kuinka pientä tekstiä sivuilta löytyy, niiden yhdistävänä tekijänä kirja tuntui todella pitkältä vaikka onhan noita tuon pituisia tullut aiemmin myös luettua. Muhun meinasi iskeä monta kertaa epätoivo, ja meinasin jättää kirjan kesken. Välillä koin itse, ettei ihan kaikkia aamutoimia jokaiselta aamulta tarvitse kirjoittaa. Sinänsä tykkään, että asioita kuvaillaan mutta kaikella on rajansa. Ja varsinkin kun itse olen lukijana niin levoton, että jos ei kirjoitus pidä otteessaan niin kyllästyn todella herkästi. Muuten pidin luettavuutta helppona.

Juoni oli sen sijaan täysin uusi itselleni, joten pidin siitä erityisesti. En ole lukenut paljoakaan kirjoja, jotka sijoittuvat historiaan joten tällainen näkökanta oli todella piristävä. En myöskään kirjaa aloittaessa tiennyt millaiseksi murhamysteeriksi kirja muuttuu, mutta toisaalta sekin oli ihan kiinnostavaa. En oo ikinä tarttunut murhakirjoihin, koska ei ole henkilökohtaisesti koskaan erityisesti kiinnostanut. Joten oli mukava päästä lukemaan murhan ratkontaa, vaikka… tiedän nyt, etten jatkossakaan tartu murhakirjoihin.

Olisiko oikein, Frances ajatteli, jos he antaisivat itselleen luvan olla onnellisia? Olisiko se loukkaus kaikki niitä kohtaan, jotka olivat kärsineet? Vai eikö heidän pitäisi tehdä kaikki voitavansa, eikö heillä ollut melkein velvollisuus tehdä viimeinkin jotakin rohkeaa?

Kokonaisuudessaan kirja oli kolmen tähden arvoinen. Ehkä tulevaisuudessa luen kirjailijalta muita kirjoja, mutta se jää nähtäväksi. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi jos on kiinnostunut murhakirjoista, ja naisten välisestä kielletystä rakkaudesa. 

Seuraavana luettavana: Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moeys 

Kuolematon

Kuolematon

langenneet enkelit

                                                                          - J.R. WARD

★★★★☆

Seitsemän kuolemansyntiä. Seitsemän pelastettavaa sielua. Langennut enkeli, jolla on kovettunut sydän, ja demoni, jolla on kaikki menetettävänään, käyvät säälimättömään kamppailuun toisiaan vastaan. Langenneet enkelit -kirjasarjan loppunäytöksessä syntinen maailma kohtaa pelastuksensa mutta millaisen pelastuksen? Vastahakoinen ihmiskunnan pelastaja, langennut enkeli Jim Heron, on vakaasti päättänyt suojella helvetistä vapauttamaansa viatonta Sissyä, vaikka se heikentääkin hänen mahdollisuuksiaan peitota demoni Devina. Enkelin pitäisi myös pelastaa ihmiskunta, ja tämä onkin hänen suurin haasteensa koskaan... J. R. Ward on yhdysvaltalainen, useasti The New York Timesin ja USA Todayn bestsellerlistojen kärjessä viihtynyt kirjailija. Hän on tunnettu erityisesti erotiikkaa yliluonnollisiin ilmiöihin yhdistelevistä kirjoistaan, joista tunnetuimpia ovat Mustan tikarin veljeskunta -romaanit.

Ensinnäkin mun täytyy sanoa, etten oo ikinä lukenut näin pitkää kirjasarjaa kokonaan – joten taputukset siitä ihmeestä. Harvemmin jaksan pitää mielenkiintoa yllä, mutta vaikka tämänkin kirjasarjan ohella olen lukenut lukuisat muut kirjat ja välillä jopa meinannut kyllästyä, olen jatkanut. Kyse ei edes tarvitse olla huonosta kirjasta, vaan siitä, että yksinkertaisesti mielenkiintoni lukemista kohtaan lakkaa kokonaan. Tämäkin taitaa johtua vain siitä, että mielenkiintoni vaihtelee tuon tuosta mitä haluaisin tehdä. Joka tapauksessa, arvosteluun!

Tämä oli nyt sarjan kuudes, ja viimeisin kirja. Ja se tuntuu tajuttoman haikealta. On ollut ilo seurata näiden hahmojen elämää, toisaalta voin aina tarttua ensimmäiseen kirjaan uudestaan ja palata tähän maailmaan. Ehkä vielä joskus?

Kirja oli jälleen todella hyvin kirjoitettu, aivan kuten J.R. Wardin kirjat aina. Juoni kulki nopeasti, ja mitä pidemmälle kirjassa etenee, sen vaikeampi on kirjasta irrottaa.
Taivaasta Helvettiin, ja maanpäällisestä Kiirastuleen. Arkkienkelit jotka juovat ylelliseen tapaan teetänsä ketään kumartamatta, sekä nauttivat Taivaan antimista. Kaksi suurta ja vahvaa enkeliä, jotka toinen toistaan täydentävät. Enkeli kaverukset joiden toilailuja oli aina ilo lukea. Pelastaja joka rakastuu Helvetissä olleeseen tyttöön, pelastaja jonka oma sielu on puoliksi musta, mutta puoliksi valkoinen. Demoni joka havittelee pelastajaa, ja tekee jokaisen elämästä helvettiä.

Ajattelin aluksi, että voisin nimetä helposti lempihenkilön, mutta totesin nyt, että se on mahdotonta. Jokaisessa hahmossa on oma viehätyksensä. Vaikka silti Ad & Ed enkeli kaverukset oli jotain sellaista, mikä todella sai hymyn huulille.

Nyt on aika laittaa tämä kirjasarja kirjahyllylle, ja siirtyä kohti uusia tuulia. 

Seuraavana luettavana: Sarah Waters - Parempaa väkeä 

TOP 3

TOP 3

( 2016 )

Aattelin tehdä TOP 5, kunnes tajusin, että luin vuonna 2016 ainoastaan 6 kirjaa... 

Joten teen vuodesta 2016 TOP 3. 

1. DIMILY - RAKASTAN - Estelle Maskame (★★★★☆)

2. RIIVAUS langenneet enkelit - J.R. WARD (★★★★☆)

3. DIMINY - TARVITSEN - Estelle Maskame (★★★★★)

Täytyy ehkä tänä vuonna vähän tsempata tän lukemisen kanssa..                 

Viskin Ruhtinaat

Viskin Ruhtinaat

                                                                          - J.R. WARD

★★☆☆☆

Suositun Mustan tikarin veljeskunta -vampyyrisarjan kirjoittaja J. R. Ward palaa viihdyttämään lukijoita kuumalla ihmissuhdedraamalla.

Etelässä, auringonpaahtamassa Kentuckyssa pitää valtaa upporikas viskillä vaurastunut suku, jonka elämässä salaisuudet, petokset ja skandaalit ovat arkipäivää. 

Sukupolvien ajan Bradfordin perhe on ollut maailman bourbonpääkaupungin itseoikeutettu viskin tislauksen kuningas. Heidän vaurautensa on tuonut tullessaan arvovaltaa ja etuoikeuksia, ja perheen tiluksilla Easterlyssä kohtaavat kaksi hyvin erilaista maailmaa. Yläkerrassa asuu ylimystö, joka katsoo vaurautensa olevan seurausta sukupolvia jatkuneesta hyvästä onnesta. Alakerrassa henkilökunta raataa yötä päivää pitääkseen yläkerran kulissit tahrattomina.Kun Bradfordin suvun säälimättömän ja piinkovan patriarkan synkät salaisuudet alkavat paljastua perheelle yksi toisensa jälkeen, Easterly asukkaineen ajautuu muutoksen pyörteisiin, joista selviävät ehjin nahoin vain kaikkien ovelimmat. 

"Dallas kohtaa Dowton Abbeyn… tämä on silkkaa draamaa, lumoava!” – Fresh Fiction

”Hengästyttävän viihdyttävä! J. R. Ward tuo tavaramerkkinsä, synkän ja seksikkään kerronnan soturivampyyrien maailmasta kentuckylaisen eliitin juhlasaleihin ja esittelee suvun, jonka jäsenten kynnet ovat aivan yhtä terävät ja seuraukset aivan yhtä kuolettavia.” – Lisa Gardner

”Draama ja Bradfordin suvun synkät salaisuudet ovat moottori tässä vastustamattomassa tarinassa yläluokan skandaalinkäryisestä elämästä. Lukukokemus on yhtä täyteläinen, pehmeä ja nautinnollinen kuin lasillinen kentuckylaista viskiä.” – Susan Elizabeth Phillips 

- - -

Itse todella odotin kyseiseltä kirjalta paljon, sillä olen lukenut nyt kahta sarjaa samaiselta kirjoittajalta. Syystä tai toisesta tämä kirja kuitenkin sai itseni pettymään. Ehkä kyseessä voi olla nuori ikäni, taikka jonkin muu yksinkertainen syy miksei nyt kolahtanut. Kirja sisältää paljon kaikenlaisia rahajuttuja, että itellä ainakin menee aivot solmuun kun ei ymmärrä puoliakaan. 

Ja kuten ylhäältä saattaa poimia, on kirja todella voimakkaasti maustettu draamalla. Moni meistä on lukenut varmasti kirjoja joissa on draamaa, joten kuvitelkaa sitten kirja jossa sitä on ainakin kymmenin kerroin enemmän. Itse en pystynyt kuvittelemaan, ja olin vähintään järkyttynyt kun aloin lukemaan. Petoksia petoksien jälkeen. 

Ilmeisesti myös kyseisestä kirjasta tulee toinen osa, jota valitettavasti en tule lukemaan. Ehkä ei pitäisi olla näin kapeakatseinen, ja ehkä pitäisi joskus lainata se vaikka kirjastosta, mutta... nyt ainakaan ei lainkaa innosta. 

J.R. Ward on ehdottomana hyvä kirjoittaja, joten kaksi tähteä lähinnä siitä. Ja kyllä kirjan juoni on oivallinen. Täysin uudenlainen lukukokemus tuokin, mutta ei minua varten. Ehkä tää kirja menisi vähän vanhemmalle porukalle?

Seuraavana luettavana: J.R. Ward - kuolematon