Hiljaisuus ★★★★
- Becca Fitzpatrick
Aloin pudota ja pelkäsin putoamisen tunnetta enemmän kuin maahan iskeytymistä.
Putoamiselle ei tullut loppua; oli vain jatkuva tunne siitä, että olin painovoiman armoilla.
Nora herää keskeltä hautuumaata, oltuaan kadoksissa kolme kuukautta. Nora ei muista mistään mitään. Kaikki on sekavaa. Se mistä hän on tullut, se mitä on tapahtunut -kaikki on auki. Nora ei tiedosta menneisyyttä, taikka tulevaisuutta. Eikä Nora edes tunnu muistavan rakasta Patchia. Nora kahlaa läpi koulun käytäviä, läpi ystäviensä, vain löytääkseen kadonneita palasia. Liittyykö Musta käsi kaikkeen ja jos liittyyy, miten liittyy? Mitä Noralle on tapahtunut kuluneiden kuukausien aikana? Mitä hän on unohtanut?
"Sinä et tule muistamaan tätä unta etkä sinä tule takaisin. En tiedä, miten sinä löysit minut, mutta minun on pidettävä huoli, ettet tee uudestaan näin. Pyyhin tämän unen pois muististasi. Oman turvallisuutesi vuoksi tämä on viimeinen kerta, kun näet minut."
Minä olin tyttö, joka näki olemattomia, ja tästä lähtien kaikki mitä sanoisin, pyyhkäistäisiin sivuun liioitteluna.
Kirjasarjan paras osa tähän mennessä. Nora menettää muistinsa mystisesti, sekä se, kuinka Patch ja Nora opettelevat jälleen tutustumaan toisiinsa, saa hymyn huulille. Patch ei ole niin itsekäs, mitä aikasemmissa osissa, vaikka sitäkin puolta vielä löytyy. Osa etenee todella arvaattomasti, mutta kirja on kuitenkin toteutettu hyvin. Noran epätoivoinen eteenpäin puskeminen kaiken tyhjyyden keskellä ihastuttaa, kun Nora sitkeästi pusertaa vastauksia ulos ympäristöstä. Itse pidin kolmannesta osasta todella paljon ! Saa nähdä ylettääkö neljäs, sekä myös samalla viimeinen osa, tämän ylitse, vai jääkö kolmonen todella parhaaksi osaksi. : )
Kirjasarjan paras osa tähän mennessä. Nora menettää muistinsa mystisesti, sekä se, kuinka Patch ja Nora opettelevat jälleen tutustumaan toisiinsa, saa hymyn huulille. Patch ei ole niin itsekäs, mitä aikasemmissa osissa, vaikka sitäkin puolta vielä löytyy. Osa etenee todella arvaattomasti, mutta kirja on kuitenkin toteutettu hyvin. Noran epätoivoinen eteenpäin puskeminen kaiken tyhjyyden keskellä ihastuttaa, kun Nora sitkeästi pusertaa vastauksia ulos ympäristöstä. Itse pidin kolmannesta osasta todella paljon ! Saa nähdä ylettääkö neljäs, sekä myös samalla viimeinen osa, tämän ylitse, vai jääkö kolmonen todella parhaaksi osaksi. : )
"Tarvitseko apua?" hän kysyi huulet kaartuen. Hän tarjosi minulle kännykkäänsä, laittoi sitten käsivartensa yleisöpuhelinta vasten ja nojautui liian lähelle minua. Hänen hymynsä oli vähän turhan mairea, vähän turhan ylimielinen. "Sääli nähdä nätin tytön tuhlaavan rahaa puheluun." "Ellet sitten ollut soittamassa ilmaista puhelua." "Mutta yleisöpuhelimesta voi soittaa ilmaiseksi vain .... poliisille."
Kunnes en tiennyt, mihin minä lopuin ja mistä hän alkoi.
