Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin

                                  - Jonas Gardell

★★★★★

"He kaksi eivät ole vielä kohdanneet toisiaan. He eivät tiedä vielä toisistaan. Eivät ole oikeastaan edes aloittaneet matkaa, joka saattaa heidät lopulta yhteen. "

On vuosi 1982.Nuori ja kaunis Rasmus astuu junasta Tukholman keskusasemalla. Taakse jää pikkukylä Värmlannissa, edessä on syntinen Tukholma.
Benjamin on Jehovan todistaja. Hän kiertää ovelta ovelle puhumassa ihmisille Jumalasta. Mikään ei voi horjuttaa hänen uskoaan paitsi, että oven sattuu avaamaan Paul; Jumalan luomista homoista lämpimin, hauskin ja flirtein ikinä.
Ja kun jouluaattona pimeys on laskeutunut kaupungin ylle ja lumihiutaleet leijuvat maahan, Rasmus ja Benjamin kohtaavat. Eikä mikään palaa enää koskaan ennalleen.
Kirjassa kerrottu on todella tapahtunut. Kauan sitten, Tukholman kaupungissa. Nuoria miehiä sairastui, kuihtui ja kuoli pois. Jonas Gardell oli yksi niistä, jotka selviytyivät. Tämä on tarina hänestä ja hänen ystävistään.

-      -       -         -       -       -        -       -       - 

"Vuoteessa makaava nuori mies on avannut silmänsä. Katse vaeltelee levottomasti edestakaisin katossa. Hän hikoilee. Hän hengittää. Sinnikkäästi, pelokkaasti. Hengittäminen on rasittavaa. Hän makaa kämmenet ylöspäin kääntyneinä, kuin rukouksessa. Hän vaikeroi. Hän on kovin väsynyt ja valtavan peloissaan. Kyyneleet valuvat pitkin hänen kasvojaan. Hän itkee itkemästä päästyään."

Tämä kirja on monesti päätynyt kirjakaupassa käteeni mutten ole ikinä tohtinut ottaa sitä, ehkä olen epäillyt ettei Ruotsiin sijoittuva tarina voisi olla mitenkään hyvä -anteeksi siis siitä, koska minun täytyy pikaisesti kumittaa tämä ajatus.
Voin sanoa että tämä kirja on heittämällä yksi parhaista mitä olen lukenut, jo pelkästään sen vuoksi kuinka se on kirjoitettu. Teksti on ainakin itselle sen verran helppo lukuista että miellyttävää, joten jo ensimmäiseltä sivulta sitä on helppo lukea; enkä missään vaiheessa kokenut tylsistymisen tunnetta. Kirjoittaja osaa hyppiä sen verran mukavan sulavasti, mitään jättämättä arvailujen varaan, että tylsistyminen on mahdotonta.

Joissakin kirjoissa pystyy sulautumaan tiettyyn hahmoon hyvin mitä tässä kirjassa ei oikeastaan tapahtunut, sen sijaan jokaiseen hahmoon pystyi mukautumaan sen verran mitä tarvitsi ja oli miltei mukavaa kun sai kaikista hahmoista käsityksen kiintymättä erityisesti kehenkään. Ehkä kiintyminen tapahtuu seuraavassa kirjassa, tai vasta kolmannessa.
Erityisen mielenkiintoisena koin HIV -sairauden käsittelyn, en ole ikinä itse perehtynyt niin tarkasti koko sairauteen joten oli todella mielenkiintoista lukea aivan alkuajoilta jolloin kaikki niin sanotusti alkoi. Kirjassa myös käydään välillä sairaalassa jolloin lukija saa käsityksen kuinka kiduttavasta taudista kyse onkaan; kuinka se kuihduttaa juuri ennen kuolemaa.

Kirjaa suosittelen lämpimästi kaikille!

Ikäväkseni huomasin että toisen osan löytäminen oli miltei mahdotonta, mutta kirjastosta varmasti löytyy ainakin! 

"On kuin hänet olisi vallannut kaihoisa mieli. 

Tuolla maailma on, hänen jalkojensa juuressa, ja tässä on hän, yhä lasin takana, katselemassa."

Seuraavana luettavana: Jonas Gardell - Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 1. Sairaus  

Kuinka painovoimaa uhmataan

Kuinka painovoimaa uhmataan

                                              - Jojo Moyes

★★★★★

"Öisin hän näki unta Gerontiuksesta. Hän ratsasti Place de Chardonnet’lle hidasta, keinuvaa lyhyttä laukkaa ja kannusti uljaan vanhan hevosensa milloin vaihtamaan askellajia, milloin nostelemaan jalkojaan voimakkaasti passagessa. Hän tanssi, pyöri piruettia, nousi hevosensa selässä täydelliseen levadeen ja näki maailman jalkojensa juuressa."

Lontoon salaisessa kolkassa Henri Lachapelle opettaa lapsenlastaan Sarahia ja tämän hevosta uhmaamaan painovoimaa, aivan niin kuin hän itse teki Ranskassa viisikymmentä vuotta aiemmin. Mutta kun Henri joutuu yllättäen sairaalaan, 14-vuotias Sarah joutuu yhtäkkiä selviytymään maailmassa omin voimin.
Huostaanotettujen lasten tapauksia hoitavan asianajaja Natasha Macaulayn elämä näyttää menneen aivan pieleen: hän joutuu jakamaan asunnon karismaattisen mutta mahdottoman ex-aviomiehensä kanssa, ja töissä hänen koko harkintakykynsä on asetettu kyseenalaiseksi. Kun Natashan ja Sarahin polut risteävät, Natasha näkee mahdollisuuden panna asiat takaisin raiteilleen. Mutta hän ei tiedä, että Sarahilla on iso salaisuus, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän peruuttamattomasti.

-      -       -         -       -       -        -       -       - 

”Nythän on niin, että vain hyvin harva vanhempi pystyy sekä kantamaan oman tuskansa että tukemaan lasta asian käsittelyssä. Ymmärtäväisesti, ottaen huomioon lapsen tarpeen. Kokemukseni perusteella useimmilla vanhemmilla ei ole siihen tarpeeksi aikaa eikä energiaa. Ehkä he ovat vain liian itsekkäistä. Mutta mitäpä minä tietäisin, lapseton ihminen. En ole edes naimisissa. Olen vain yksi niistä kovaosaisista, joille maksetaan sirpaleiden keräämisestä.” 

Kyseinen kirja oli yksi harvoista joka sai viisi tähteä, en tiedä itse asiassa mikä oli juttu joka kyseisessä kirjassa eniten puri; hevoset, liikuttava suhde tyttärentyttäreeseen, taikka pariskunta joka on avioeron kynnyksellä. 

Kirjaan oli helppo päästä kiinni heti ensimmäisillä sivuilla, ja kirja eteni kokoajan hyvää kyytiä joten siihen ei ennättänyt kyllästyä. Vaikka oma lukeminen olikin hidasta, niin kyse ei ollut alkuunkaan siitä etteikö kirja olisi ollut houkuttavan hyvä, päinvastoin. Kirjaa olisi voinut ahmia jos vain aikaa olisi riittänyt.

Itse olin todella innoissani kirjan hahmoista, sillä jokaisella riitti omassa elämässä ongelmia joka takasi sen että jokaisesta hahmosta luki mielellään. Jokainen hahmo oli toteutettu hyvin, mutta erityisesti pidin Henrin ja Saran läheisestä suhteesta joka oli kuitenkin täynnä kuria ja arvostusta. 

Kyseinen kirja toi mieleen pienenä lapsena katsotut videopätkät kouluhevosista Ranskassa, jotka tekivät mitä upeimpia temppuja toinen toisensa perään. Ehkä juuri senkin takia pidin kyseistä kirjasta erittäin paljon, nimittäin kyseinen aihe on todella lähellä sydäntä. 

Sen lisäksi pidin aiheesta joka avautui Natashan työn myötä; ettei vanhemmat voi suojella aina lapsia, ja joskus on vain tehtävä vaikeita päätöksiä.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti hevoshulluille, mutta miksei myös muillekin? Kirja on täynnä koskettavia käänteitä jotka ei varmasti jätä ketään kylmäksi, ja tunteet laukkasi ainakin itsellä melkoisen korkealla lukiessani. 

Olen ymmälläni että nyt on kesäkuu, ja oon lukenut vasta yhden kirjan. En tiedä kuinka tämä on mahdollista, mutta ilmeisesti on ollut erittäin kiireinen alkuvuosi jossei muuta. 

Seuraavana luettavana:  Jonas Gardell - Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 1. Rakkaus 

TOP 3

TOP 3

( 2018 )

Vuonna 2018 luin ainoastaan neljä kirjaa, joten teen jälleen TOP 3. 

Pitäisi ehkä yrittää aktivoitua lukemisen suhteen... hmm. 

1. Hän sanoi nimekseen Aleia - Erika Vik (★★★★☆)

2. Heittäydy, jos uskallat - Estelle Maskame  (★★★★☆)

3. Kun jää pettää alta - Camilla Grebe (★★★★☆)

Tätä menoa en taida lukea lainkaan jos jatkan tällä linjalla, toivottavasti jaksaisin lukea tulevalla vuodella edes hieman enemmän, nimittäin kirjat antaa sitä jotain kaikesta huolimatta! ♥