Prinsessa joka uskoi satuihin

Prinsessa joka uskoi satuihin

                                                                          - Marcia Grad

★★★★☆

Mitä tehdä, kun unelmien prinssi osoittautuu tunteettomaksi julmuriksi?

Prinsessa joka uskoi satuihin on oivaltava ja viihdyttävä elämäntaito-opas kaikille niille, jotka kärsivät puolisonsa tai kumppaninsa tähden - ja niille, jotka haluavat auttaa tuossa tilanteessa olevaa läheistään. 

Kirja kertoo viehättävästä prinsessa Victoriasta, joka pikkutytöstä lähtien haaveilee satukirjamaisesta liitosta uljaan prinssin kanssa. Prinsessan haave toteutuu, mutta pian satuhäiden jälkeen paljastuu karmaiseva totuus: kotioloissa prinssi onkin ilkeä ja sydämetön julmuri, ja prinsessaparka saa tuon tuosta kärsiä puolisonsa raivonpuuskista ja solvauksista. Lopulta epätoivoinen prinsessa päättää hakea apua, ja hänet ohjataan etsimään ratkaisua sietämättömään tilanteeseen totuuden tieltä. Matka on pitkä ja raskas, mutta prinsessa on määrätietoinen ja hänellä on tukenaan joukko uskollisia ystäviä. 

Kulkiessaan totuuden tiellä prinsessa ymmärtää, että kaikki sadut eivät lopu samalla tavalla ja että onnellisten loppujen lisäksi on myös onnellisia alkuja.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

"Todennäköisemmin pidät joistakin totuuden osista ja toisista et. Joitain osia rakastat, toisia vihaat. Mutta oli se hyvää, pahaa tai neutraalia, se mitä on, on. Eikä se, ettet tiedä totuutta, muuta sitä. Se vain antaa sille vallan ohjata elämääsi ilman sinun myötävaikutustasi. "

Mun piti lukea Jos olisit tässä, mutta koska sen tuleminen postissa viivästyi niin päädyin tarttumaan kirjaan joka odotti kirjahyllyssä lukemista. Kyseessä oli elämäntaito-opas. En tiennyt mitä odottaa, joten hyppäsin lukemaan kirjaa avoimin mielin. Ja totta puhuen hurahdin kirjan tarinaan välittömästi, eikä kirjan laskeminen käsistä ollut helppoa. 

Ennen kaikkea kirjalla on todella tärkeä sanoma; parisuhteet ja rakkaus. Itselleni tuli ehkäpä tärkeimpänä käsittelynä totuuden ikuinen vaaliminen, ja se ettei kukaan voi eikä kenenkään tarvitse voida muuttaa muita. Tämän luettua tunnen sisäistä tyyneittä kaiken suhteen, vaikka samalla sisällä onkin pehmeä sekamelska kaiken suhteen. Kirja käsittelee rakkautta ja parisuhteita tarinan kautta, joka kertoo prinsessasta ja tuon koettelemuksista rakkauden ihmeellisessä maailmassa. Mistä kaikki lähtee? Mihin kaikki johtaa mahdollisesti? Ei ole yhtä tiettyä karttaa, kaikki lähtee itsestä. 

Olen sitä mieltä, että tämä opas on kaikille todella kannattava lukea. Se antaa aivan uuden näkökulman kaikelle, eikä varmasti missään vaiheessa ehdi tylsistyä! 

En tiedä nyt mitä luen seuraavaksi joten... jätän sen lopusta pois suosiolla tällä erää. 

Kerro minulle jotain hyvää

Kerro minulle jotain hyvää

                                                                          - Jojo Moyes 

★★★★☆

Minulla oli sataseitsemäntoista päivää aikaa vakuuttaa Will Trayner siitä, että hänen kannatti elää. 

Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä. 

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja. 

Kerro minulle jotain hyvää on tässä päivässä tiukasti kiinni oleva, unohtumaton romaani. Sydäntäsärkevä ja epätavallinen rakkaustarina uppoaa suoraan lukijan sydämeen, taidolla, tunteella ja aitoudellaan. Sitä lukiessa ei säästy naurulta ja kyyneleiltä.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

En muista koska oisin niin hillittömästi itkenyt jonkun kirjan takia. Onhan noita kaiketi ollut, mutta siitä on iäisyys aikaa. Kerro minulle jotain hyvää oli jälleen kirja, joka sai kyynelehtimään holtittomasti.

Jojo Moyes on sen sijaan todella hyvä kirjoittaja, ja kirja on kirjoitettu tyylillä johon on helppo sukeltaa mukaan. En kokenut missään vaiheessa tylsistymisen hetkiä vaan sivut suorastaan hupeni hupenemistaan. On ollut täysin oman kiireellisyyden syytä, että tämän kirjan lukemiseen meni näinkin kauan. 

Pidin itse kirjasta todella, todella paljon. Kirja avarsi näkemystä siitä, millaista elämä on elää muiden ehdoilla. Miten vaikeaa pyörätuolilla liikkuvan on liikkua. Kuinka vaikeaksi elämä muuttuu, kun ei itse saa päättää mistään mitään. Ja loppukäsissä se, että haluaako todella elää sellaista elämää? Tarina oli koskettava, sekä kaunis. 

"Enkä voi parhaalla tahdollanikaan ymmärtää, kuinka voit olla tyytyväinen tähän pieneen elämään. Tähän elämään, jossa melkein kaikki tapahtuu kymmenen kilometrin säteellä ja johon ei kuulu ketään, joka koskaan yllättää sinut tai vaatii sinua pinnistelemään tai näyttää sinulle asioita, jotka saavat pääsi pyörälle tai vievät yöunesi."

Seuraavana luettavana: Jojo Moyes - Jos olisit tässä