REQUIEM Rakkaus palaa

REQUIEM

rakkaus palaa

                                                                               - Lauren Oliver 

★★★★

"Meidät on yritetty tiristää esiin, polkea menneeseen. 

Mutta me olemme yhtä täällä. 

Ja meitä on päivä päivältä enemmän. "

Päätösosassa nähdään, kaatuuko muurit, vai voittaako lakia noudattaneet. Sota hallitusta vastaan on käynnissä, sekä panokset ovat korkeat. Valvojat tekevät kaikkensa, eikä enää välitä hengistään, vaan menevät kaiken läpi vain tappaakseen rakkautta vaalivat. Korpi muuttuu sotatantereeksi, kun valvojat tunkeutuvat korpeen. Lena pelasti Julianin kuolemantuomiolta, mutta kuolleista herännyt Alex vaivaa tytön mieltä. Alexin tunteet ovat kovaa kiveä. 

Jalkani kääntävät minut ja vievät minua jyrkännettä alas kohti tulta, joka palaa nyt kuumana ja vahvana; kohti poikaa, joka muuttuu varjoksi seistessään tulen vieressä, savun peitossa. Tuollainen Alex nyt on: varjopoika, harhakuva. 

”Minä en rakasta sinua, Lena. Kuuletko sinä? En ole koskaan rakastanut sinua.”

Toisaalla samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu tyrannin kielellä. Kulissit kuuluu pitää ylhäällä, ja niitä on myös hyvin harjoiteltu. Paine kasvaa niiden takana kasvamistaan, ja myös Hanalla on ikäviä salaisuuksia. 

Rinnakkaiset maailmat törmäävät lopulta, tunteet kiristyvät ja totuudet tulevat julki.

Ihmiset ovat uusia joka päivä. Eivät koskaan ennallaan. 

Heidät pitää aina löytää, ja heidän pitää löytää itse itsensä. 

Oon nyt lukenut viimein kokonaan kyseisen kirjasarjan. Oon tosi iloinen, että mulle suositeltiin tätä sarjaa. Mutta siis, voisin sanoa tähän väliin jotain kirjasta. Tarinahan kärjistyy lopulta suureen sotaan, jossa käydään taistoa hyvien ja pahojen välillä. Kuten aina. Itse olin koko kirjan alusta loppuun ajatuksessa, että muuttuuko Alex ikinä, vai onko se loppuun saakka todella yhtä kylmä. Toki oli mukava seurata Lenan ja Julianin suhdetta, mutta kyllähän sen jokainen taisi tietää, ettei se nyt sellainen kaunis tarina ollut, mitä Alexin kanssa oli. Mulle tuli tosi ikävä kirjan ensimmäistä osaa, kun luin viimeistä osaa. Kaikki oli siellä niin hyvin. Niin monia hyviä hahmoja kuoli, ja äh. Pidin heti alussa kirjailijan taidosta yllättää lukijan. Silti ne yllätykset koituvat välillä mielen päälle. 

Joka tapauksessa. Kolmonen kaiken kaikkiaan kulkee niin, että kirjailija on kirjoittanut Hanan ja Lenan näkökulmasta vuoronperään. Hyvä taktiikka edetä tälläisessä tilanteessa. Ja lopulta, kun tarinat kietoutuivat toistensa yhteen, saattoi vain hymyillä typerästi. Vanhat ystävät oli siinä, vaikka maailma oli koetellut kumpaakin. Koko maailma oli sekasorrossa, silti vanhat ystäväkset saattoivat tuntea toisensa vielä selvästi, vaikka toinen olikin parannettu. 

Herra, anna minulle anteeksi, sillä olen tehnyt syntiä. 

Puhdista minut näistä haluista, sillä sairastuneet rypevät liassa koirien seassa, 

ja vain puhtaat pääsevät taivaaseen. 

Kirjan viimeinen luku onkin Alexin näkökulmasta. Oon tosi iloinen, että kirjailija lähti kirjoittamaan Alexin näkökulmasta myös. Se avarsi enemmän kokonaisuutta kirjasta ja tapahtumasta, jotka olivat jääneet Lenan näkökulmasta uupumaan. 

Eniten taisin kiintyä, yllätys yllätys, Alexiin. Sen takia kirjan lopetus hyväili mieltä. Ja aina tälläisten sarjojen lukeminen loppuun saa koko kehon tärisemään epätoivosta, sekä valtaavasta tyhjän tunteesta. Tulee hirveä tyhjyys, ja tuntuu, että pitäisi lukea heti alusta koko kirjasarja. Saa nähdä, koska ehdin lukaista ensimmäisen osan uudestaan. Haluaisin kovasti palata vielä näkemään Alexin ja Lenan ensitapaamisen, sekä ensisuudelma, sekä kaikki ne kielletyt sanat. 

"Kukapa meistä ei nauttisi samaistua sankareihin, 

jotka eivät kumarra kuvia ja ottavat onnen avaimet omiin käsiinsä?"

Booklist

Suosittelen kirjaa kaikille. Todella lämpimästi. 

Yksi parhaista löydöistä, ehdottomasti.

Kiitos kirjailijalle. 

Jos me voisimme vain leijua, kuin lumi.

Se Zombimaa on: jäätynyt, tyyni, hiljainen. Se on maailman lumimyräkän jälkeen, myrskyn jälkeinen rauha, vaimea hiljaisuus ja tunne siitä, että maailmassa ei liiku mikään. Se on kaunista, omalla tavallaan.

Ehkä meillä olisivat asiat paremmin.

Mutta jos joskus on nähnyt kesän – huikeat vihreän räjähdykset ja kirjavien auringonlaskujen sähköistämät taivaat, kukat valtoimenaan ja hunajalta tuoksuvan tuulen – miten kukaan silloin voisi valita lumen? 

Kaatakaa muurit.

Sehän se on jutun juju. Ei voi tietää, mitä tapahtuu, jos kaadetaan muurit. Toiselle puolelle ei voi nähdä. Ei voi tietää, seuraako siitä vapaus vai tuho, ratkaisu vai kaaos. Siellä voi olla paratiisi tai turmio. 

Kaatakaa muurit.

Muuten joutuu elämään ahtaasti, pelossa, rakentamaan barrikadeja tuntematonta vastaan, rukoilemaan, ettei pimeys koittaisi, puhumaan terrorin ja tiukkuuden kieltä. 

Muuten ei kenties koskaan tunne helvettiä, muttei löydä myöskään taivasta. Ei tiedä mitään raikkaasta ilmasta ja lentämisestä.

Te kaikki, missä ikinä olette: suurkaupungeissanne tai syrjäkylissänne. Etsikää se, kaikki kova, metallikettingit ja kivensirut, jotka täyttävät vatsanne. Ja kiskokaa ja kiskokaa ja kiskokaa.

Teen kanssanne sopimuksen: minä teen sen, jos te teette sen, aina ja ikuisesti. Kaatakaa muurit.

Seuraavana luettavana: J.R. Ward - Himo

Halu

HALU

langenneet enkelit

                                                                               - J.R WARD 

★★★★

”Jim Heron, sinä tulet pelastamaan maailman.”

Jim Heron on kuin kuka tahansa maan päällinen tallaaja. Hänellä ei ole sen parempaa käsitystä vapahduksesta, tai muusta yliluonnollisesta. Miehen erikoisalaansa on kosto. Miehen elämä muuttuu, kun hänestä tulee lagennut enkeli. Miehen elämästä on toisaalla päätetty aikoja sitten, joten tuiki tavallinen päivä muuttuu hetkessä. Tehtäväkseen hän saa toiselta puolen pelastaa seitsemän ihmis-sielua seitsemältä kuolemansynniltä. Epäonnistuminen tietäisi koko maailman loppua.

Jos käytetään urheiluvertausta, niin Maa toimi pelikenttänä, ja peli oli jatkunut siitä saakka kun stadion rakennettiin. Demonit olivat kotijoukkue. Vierasjoukkue oli Enkelit, jotka puffasivat tuota onnellisuuden illuusiota, Taivasta.

Jokainen sielu oli vuorollaan pelinrakentaja kentällä, osanottaja universaalista hyvän ja pahan välisessä taistelussa, ja tulostaululla välkkyi kyseisen henkilön maanpäällisten tekojen suhteellisen moraalinen arvo. Syntymä oli aloituspotku ja kuolema pelin loppu, jonka jälkeen tulos ynnättäisiin suurempaan pistesaaliiseen.

Vin Di Pietro elää täydellisessä elämässään, omistautuneena työlleen. Kaikki on oletetusti miehellä hyvin. On rahaa, valtaa -vaikka muille jakaa. Kohtalo puuttuu peliin hänen tietämättään. Nainen, jonka piti olla hänen vaimonsa, muuttuu. Vinin on aika kyseenalaistaa järkensä, että sydämensä. Itse paha on valmiina vaatimaan Viniä itselleen, joten ainut keino selviytyä on aloittaa yhteistyö itse langenneen enkelin kanssa. 

Demonit ovat kuin loisia. Ne tarraavat kiinni, ja voi viedä vuosikausia ennen kuin ne saavat jonkun sielun vallattua – mutta niin ne tekevät. Ne menevät sen ihmisen mielen ja vaikuttavat hänen valintoihinsa, ja kun päivät, viikot, kuukaudet kuluvat, ne hiljalleen tunkeutuvat sen ihmisen elämään, pilaavat, saastuvat, tuhoavat sen. Tartunta saa sielun heikkenemään, ja kun se saavuttaa tietyn pisteen, demoni astuu kehiin ja se on kaput.

Juttuhan on niin, että oon lukenut Becca Fitzpatrickin enkelikirjoja, joissa nefilit ja langenneet enkelit käyvät sotaa. Olin ihan innoissani kyseisestä kirjasarjasta. Luin J.R WARDin kirjoittaman pimeyden rakastaja kirjan, joka kertoo vampyyreista. Siitä ei tullut tänne saakka arvostelua, koska en kyennyt muistamaan kirjasta puoliakaan. Idea rakoili päässäni, enkä saanut kunnon näkemystä kaikkeen siihen lukuisien hahmojen keskellä. En voi sanoa siltikään, että kirja olisi ollut täydellinen pettymys, mutta en nähnyt syytä tarttua toiseen osaan. Silti halusin antaa mahdollisuuden vielä tälle sarjalle, ja olen iloinen sen tehdessäni.

Tiesin kuitenkin, että J.R WARD on hyvä kirjoitta, jolla on laaja mielikuvitus ja sitäkin parempi kirjoittamistyyli. Tapana kirjailijalla on kirjoittaa ensin toisista henkilöistä, sitten seuraavista ja niin edelleen. Joillakin kirjailijoilla se toimii. Ward osaa luoda tekstiä hyvin. Olin hieman peloissani, että petynkö näihin enkeleihin, koska Becca osasi hyvin tuoda enkelit esille. Totta kai kirjat ovat erillaisia, kuten myös Enkelit, että heidän roolinsa. Jim käy niin sanotusti kuoleman kautta, ennen kuin muuttuu langenneeksi enkeliksi. Hän työskentelee kahden muun enkelin kansssa, Adrianin ja Eddien, mutta saa ohjeita Taivaasta useammalta enkeliltä. Jimin haparointi on tuudittavaa, jossa lukija pysyy helposti kärryillä. Tietää yhtä paljon, mutta myös yhtä vähän. Ei siis ole vaikea samaistua hahmoon, joka tunnustelee uutta elämään. Silti myös jokaiseen muuhunkin henkilöön on helppo sulautua. Kuvaukset henkilöistä, että heidän menneisyyksistä on kohdallaan. 

”Sinä voit luottaa minuun, Jim”

”Se ei onnistu noin vain yks kaks. Se täytyy ansaita.”

”Siinä tapauksessa minä aion ansaita sen.”

Ja oikeastaan .. tää kirja oli ihan mahtava. Olin varuillani, mutta kun aloin lukemaan ja lukemaan, olin ihan innoissani. Enkelit aiheena kirjoissa on aivan täydellistä, jos niistä osataan kirjoittaa. Ne ovat nokkelia, mutta myös paljon edempänä mitä ihmiset. Silti enkelitkään ei ole pyhimyksiä. En tiedä mistä kirjassa erityisesti pidin. Ää. Ehkä tavallaan annan jokaiselle hahmolle vieläkin aikaa, koska tiedän, että Ward kirjoittaa aina laajasti hahmoista seuraavissa kirjoissa. Joten, kun tartun kirjaan, saan tietää taas lisää. Luultavasti myös näistä samoista hahmoista. Olen siis innoissani kakkos osasta, enkä malta odottaa pääseväni lukemaan lisää tästä ihmeellisestä kolmikosta. 

Tienristeys tarkoitti sitä, että käännyttiin joko vasemmalle tai oikealle. Tienristeykseen saapuminen tarkoittaa jo sinänsä, että täytyy valita kulkusuunta, sillä kulkeminen suoraan eteenpäin ei enää ole mahdollista: joko siirrytään valtatielle tai pysytään pikkutiellä. Joko ohitetaan auto tai sitten pysytellään turvallisesti sen takana. Kun valo on keltainen, joko painetaan kaasu pohjaan tai aletaan hiljentää. Joillakin näistä päätöksistä ei ollut merkitystä. Toisen päätösten seurauksen – sinun tietämättäsi – päädyt rattijuopon reitille tai pysyt poissa hänen tieltään.

Joten hei. Odotan innolla joulua, koska sitten saan luultavasti kakkosen käsiini. ; ;

Suosittelen tätä kirjaa todellakin kaikille! Jos vähääkää enkelit, demonit, sielut, Taivas ja Helvetti kiehtoo, antaa mennä ja tarttukaa kirjaan. 

Sitä se kuolema aiheuttaa. Kaikista sen ihmisen pitämistä vaatteista tuli jonkinlainen muistonäyttely, joka vollottavien läheisten piti pestä.. ja heidän lehtitilauksistaan ja tiliotteistaan ja hammaslääkäriaikamuistutuksistaan tuli pelkkää roskapostia. Ja se paikka, jossa he asuivat muuttui kodista asunnoksi. 

Seuraavana luettavana: Lauren Oliver - Requiem Rakkaus palaa