Mitä lukea Fifty Shadesin jälkeen ...
(lue: mitä lukea, jotta kiinostus palaisi takaisin fifty shadesiin)
Ihosi alla ★★★☆☆
-Lisa R. Jones
Kirjan ensimmäinen osa pyörähtää jaloilleen Sara McMillan saatua käsiinsä tuntemattoman naisen päiväkirjan. Päiväkirjan, joka on uskalias, joka kertoo aina eroottisista hetkistä kipuun ja tuskaan. Sara päätyy taidegalleriaan ja hänen odottamattaan, hän myös päätyy galleriaan töihin. Pahaa aavistamatta, hän on täysin haltioitunut saamastaan tarjouksestaan työpaikasta. Saran pää tarkoitus selvittää tuntemattoman naisen, Rebeccan, katoamista alkaa hiipumaan, kun hänen eteensä on ilmestynyt kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: gallerian dominoiva johtaja Mark Compton ja salaperäinen, upporikas taiteilija Chris Merit. Sara huomaa pyörivänsä ympäri kehää, sekä seuraavansa Rebeccan jalanjälkiä uhkaavasti. Samaan aikaan, kun hän yrittää selvittää mihin Rebecca on kadonnut, hän käy itse lävitse suuria tunnekouhuja taiteilijan, että pomonsa myötä.
"Miksi joku niin selvästi tästä maailmasta lumoutunut on koulussa opettajana?"
"Mitä vikaa opettajan työssä on?" kysyn aivan niin kuin silloinkin, kun Chris Merit oli heittänyt minulle saman pallon.
"Ei yhtään mitään."
Odotan miehen jatkavan, mutta hän ei tee sitä. Hän vain tuijottaa minua niin kiinteästi, että minun tulee levoton olo ja tekee mieli vaihtaa istuma-asentoa.
"Minä rakastan opettamista", totean.
Mark vastaa nostamalla epäilevästi toista kulmakarvaansa.
"Ihan totta", intän mutta lisään heti vastahakoisesti: "Mutta pitää paikkaansa, ettei se ole minun todellinen intohimoni."
Vastaus ei tule heti. Mark antaa minun kiemmurrella hetken katseensa alla.
"Joten minäpä kysyn uudestaan", hän sanoo viimein. "Miksi sinä olet koulussa opettajana?"
Sisälläni ★★★★☆
-Lisa R. Jones
Halusin vastustella. Minun olisi pitänyt panna vastaan. Mutta siinä huoneessa en ollut Rebecca. Olin ainoastaan hänen omaisuuttaan. Joskus aamunkoiteessa, kun olemme erossa toisistamme, haluaisin olla taas minä, Rebecca. En kuitenkaan ole varma, kuka se on. En ole varma, tunnenko itseäni enää. Kuka on Rebecca Mason? - näin on kirjoitettu kirjan toisen osan takakanteen. Rebeccan etsintä on yhä käynnissä, eikä päiväkirjoista löytyvät tekstit lupaa hyvää päätöstä etsinnöille. Sara joutuu taistelemaan omia demoneita vastaan, samalla, kun hän yrittää taitelijan Chrisin kanssa tasapainotella, saadakseen kiihkeän, mutta vaarallisen suhteen toimimaan. Hänen vallanhaluinen pomonsa Mark ei helpota tilannetta yhtään. Samaan aikaan kaiken keskellä Saran hyvä ystävä Ella, on kateissa ulkomailla. Kaikkein eniten Sara kuitenkin haluaa saada toimimaan suhteensa Chrisin kanssa, jonka omat demonit tulevat sekoittamaan pakkaa vaarallisella vauhdilla, joka vaatii molemmilta paljon ja enemmän.
Onnistun väläyttämään vaisun hymyn. "Tiedän."
"Et sinä tiedä sitä. Näen sen kasvoistasi."
Olen aina tiennyt, että olemme kaksi palapelin palasta, jotka sopivat yhteen ja täyttävät kohdan, joka on meidän kipumme.
Joskus olin varma, että olemme liian rikkinäisiä ja tuhoamme väistämättä toisemme. Nyt uskon, että me pelastamme toisemme.
Nyt luettuani molemmat osat, on varmaan aika antaa jotain palautetta? Jos kirjoja toisiinsa vertailisin, niin toisessa osassa tapahtuu paljon enemmän, kun taas ykkönen on lähinnä asioiden tutkimista, selittämistä jne. Itse kirjasarjaan .. hmm. Juoni itsessään on hyvä, että yllättävä. Asiat selvivät pala palalta, eikä kerrallaan kaikki. Pidin myös Saran eksyneestä roolista, siitä, että hän nousi naisesta, joka oli alentunut opettajaksi, mutta nousi taiteen maailmaan vain koska halusi niin. Taitelija Chris Merit oli kuitenkin suosikkini salaisuuksineen, että myös pelkällä taitelijan maineella. Sillä, että hän todella todella omistautui taiteelle, ei kuuluisuudelle. Tämänkin käydessä selkeästi ilmi galleria tilaisuudessa, jossa hän ei edes maininnut olevansa taiteilija. Kolmatta osaa siis odottamaan, jonka pitäisi ilmestyä marraskuussa, yay.
-Lisa R. Jones
Halusin vastustella. Minun olisi pitänyt panna vastaan. Mutta siinä huoneessa en ollut Rebecca. Olin ainoastaan hänen omaisuuttaan. Joskus aamunkoiteessa, kun olemme erossa toisistamme, haluaisin olla taas minä, Rebecca. En kuitenkaan ole varma, kuka se on. En ole varma, tunnenko itseäni enää. Kuka on Rebecca Mason? - näin on kirjoitettu kirjan toisen osan takakanteen. Rebeccan etsintä on yhä käynnissä, eikä päiväkirjoista löytyvät tekstit lupaa hyvää päätöstä etsinnöille. Sara joutuu taistelemaan omia demoneita vastaan, samalla, kun hän yrittää taitelijan Chrisin kanssa tasapainotella, saadakseen kiihkeän, mutta vaarallisen suhteen toimimaan. Hänen vallanhaluinen pomonsa Mark ei helpota tilannetta yhtään. Samaan aikaan kaiken keskellä Saran hyvä ystävä Ella, on kateissa ulkomailla. Kaikkein eniten Sara kuitenkin haluaa saada toimimaan suhteensa Chrisin kanssa, jonka omat demonit tulevat sekoittamaan pakkaa vaarallisella vauhdilla, joka vaatii molemmilta paljon ja enemmän.
Onnistun väläyttämään vaisun hymyn. "Tiedän."
"Et sinä tiedä sitä. Näen sen kasvoistasi."
Olen aina tiennyt, että olemme kaksi palapelin palasta, jotka sopivat yhteen ja täyttävät kohdan, joka on meidän kipumme.
Joskus olin varma, että olemme liian rikkinäisiä ja tuhoamme väistämättä toisemme. Nyt uskon, että me pelastamme toisemme.
Tulee täydellisen turta olo, kohta en tunne enää mitään, mutta toivotan sen tervetulleeksi, koska ymmärrän sen mieleni selviämiskeinoksi.~ ~ ~ ~ ~ ~
Nyt luettuani molemmat osat, on varmaan aika antaa jotain palautetta? Jos kirjoja toisiinsa vertailisin, niin toisessa osassa tapahtuu paljon enemmän, kun taas ykkönen on lähinnä asioiden tutkimista, selittämistä jne. Itse kirjasarjaan .. hmm. Juoni itsessään on hyvä, että yllättävä. Asiat selvivät pala palalta, eikä kerrallaan kaikki. Pidin myös Saran eksyneestä roolista, siitä, että hän nousi naisesta, joka oli alentunut opettajaksi, mutta nousi taiteen maailmaan vain koska halusi niin. Taitelija Chris Merit oli kuitenkin suosikkini salaisuuksineen, että myös pelkällä taitelijan maineella. Sillä, että hän todella todella omistautui taiteelle, ei kuuluisuudelle. Tämänkin käydessä selkeästi ilmi galleria tilaisuudessa, jossa hän ei edes maininnut olevansa taiteilija. Kolmatta osaa siis odottamaan, jonka pitäisi ilmestyä marraskuussa, yay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti