Langennut enkeli

Langennut enkeli ★★★☆☆

- Becca Fitzpatrick 

Teos, joka on yltänyt huimiin myyntilukuihin eri puolilla maailmaa.

Sillä Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, 
pimeyden kuiluihin ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.

Nora Greyn elämä on, kuin kenen tahansa normaalin nuoren tytön elämä. Patch-niminen muukalainen, joka yllättäen ilmestyy Noran elämää, muutta kaiken. Hiilenmustat arvet koristavat nuoren miehen alun selkää, sekä silmät ovat luonnottoman tummat. Nora tuntee useaan otteeseen Patchin läsnäolon, eikä hän ole selvillä mitä ympärillä todellisuudessa tapahtuu, kun oudot tapaukset alkavat lisääntymään.

Noran elämään ilmestyy ajan myötä myös Elliot, että Jules. Kumpikin vaikuttavat salaperäisiltä, varsinkin Jules, joka pysyttelee kauempana tilanteista, eikä ota mitään kontaktia. Elliot sen sijaan on ystävällinen, että lempeä. Kuka Patch on? Voiko tuohon luottaa? Vai onko Noran ystävän, Veen, varoituksissa sittenkin järkeä?

"En" En missään tapauksessa.

"Jos juokset jatkuvasti minua pakoon, et saa koskaan selville, mitä oikeasti tapahtuu."

"Se tarkoittaa korkea-arvoista enkeliä" Patchin äänessä oli selvää omahyväisyyttä.
"Mitä korkeammalle kohoaa, sitä kovemmin putoaa."

"Pelottaako?" Patch kysyi matalasti.

"Ei"

"Valehtelija"

"Laitan sanoja ja kuvia mieleesi, mutta on sinusta kiinni, uskotko niihin. Se on kuin arvoitus.
 Mielikuvat menevät päällekkäin todellisuuden kanssa, ja sinun on tajuttava, mikä on totta."

"Ruumiini on vähän kuin lasia. Todellinen, mutta vain pinta, joka heijastaa ympärilläni olevaa maailmaa. Sinä näet ja kuulet minut, ja minä näen ja kuulen sinut. Kun sinä kosketat minua, sinä tunnet sen. Minä en koe sitä samalla tavalla. En pysty tuntemaan kosketustasi. Koen kaiken lasilevyn takaa, ja ainoa keinoni päästä lasin läpi on ottaa ihmisruumis valtaani."

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kun aloin lukea kirjaa, musta tuntu, että olisin ottanut jonkun lasten kirjan käteen .. koska kirjan taso kirjoihin, joita oli ennen sitä lukenut, oli aivan eri tasoa. Oli vaikea saada kiinni kirjoitustyylistä, sekä kirjan maailmasta. Muutamat luvut menivät hapuillen, sekä Noran hahmo tuntui todella kaukaiselta, että ... jollain tapaa todella vaikealta. En päässyt hahmoon kunnolla sisään, saatika koko kirjaan. Meni monta lukua, että pääsin johonkin järkeen siitä, mistä oli kysymys. Patchin hahmon ärsytti, mutta vähitellen rakastuin tummaan ja salaperäiseen henkilöön mielihyvin. Kyllä, tuon hahmo oli kuvattu täydellisesti. Myös kirjan yllättävät tapahtumat on osattu hyvin miettiä ja kehitellä, niin, ettei heti tajua mistä on kyse, vaan salaisuus säilyy tasan niin kauan, kun kirjailija on sen halunnut säilyttää. Kirja on lähinnä koottu sillä periaattella, että eka asioita tapahtuu, eikä niistä tajua yhtään mitään. Lopussa avataan jokainen tapahtuma aivan juurta jaksaen, miksi, miten ja kuka. Ja itse koin ainakin suuria aaaa -elämyksiä, kun luin loppua. : ' D
Kuiteeeeenkin ... kirja oli ihan jepa. Ja nyt luen jo toista osaa, yash! Oli muuten myös eka kirja, joka sai mut tosiaan jännittämään ja pelkäämään päähenkilön puolesta, hahaha. Suosittelen kaikille kirjaa, jotka tykkäävät fantasiasta, että myös vähän erillaisimmista tarinoista. Nimittäin ei joka kirjassa puhuta raamatusta, taivaasta, että enkeleistä.

Hyvää ja pahaa, mutta tämän rajan puolen pelkkää pahaa

Onko tää tie tehty sittenkään ketään varten? Onko tää maailma vain ilmaa varten?

Ilma, joka kulkee jokaisen elämän ohitse. Ilma, joka tunketuu jokaisen elämään.

Onko hyvää ilman pahuutta, tai pahuutta ilman hyvää? 

Hyvää, pahaa -mutta silti niin vähän hyvää. 

Kaiken se kestää [ Uma Karma ]

Kaiken se kestää

Uma Karma

Lainasin aiemmin kyseisen kirjan kirjastosta, mutta jostain syystä vaivuin siihen tilaa, etten jaksanut pitää kirjasta kiinni, mutta viimein, kun hankin kirjan itselleni kirjahyllyyn, sain sen jopa luettua.  

Varoitus mahdollisesta spoilailusta 

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei kättäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."

Niin alkaa kirja, joka kertoo kahdesta nuoresta miehen alusta, heidän rakkaudestaan. Tuukasta, joka rakastaa skeittausta. Sekä Luukaksesta, joka on omistanut elämänsä harrastuksilleen, vanhempiensa jatkuvalla painostuksella. Tuukas tuntee vetoa urheiluluokalla olevaan Luukasta kohtaan, sekä saa huomata, että ei ole yksin tunteidensa kanssa. Kuten jokaisella suhteella, on myös tällä kielletyllä suhteella ongelmansa. 

Kaikki lähtee kun Luukas yllättäen kutsuu ujon, sekä vierastavan Tuukan luokseen bileisiin. Tuukalla on tottakai pelkonsa, mutta pelot vedetään yli, kun Luukas tekee heti tunteensa selviksi. On varmasti helpompi sanoa ja ihmetellä, mitä ongelmia on, mutta kun avarretaan tarinaa enemmän. Luukaksen vanhemmat vaativat pojaltaan kaiken maan ja taivan väliltä -painostavat opinnoissa, harrastuksissa, tulevaisuudessa. Tuukan perheessä lienee eniten ongelmia Tuukan skeitti harrastuksen parissa, jossa hän teloo itseään jopa sairaala kuntoon. Kirja on aloitettu lukion alusta ja läpi käydään lukion aikainen aika, sen tuottamut tuskat ja ongelmat, sekä lukion jälkeistä aikaa. 

Enempää en itse kirjasta viitsi kertoa, mutta, mielipidettä.

Mun mielestä tää kirja on oiva isku nuorille, jotka käyvät ammattikoulua tai lukiota, miksei myös vanhemille ihmisille. Kirja käsittelee tunteita koulun aiheuttamasta tuskasta, sekä suhteen tuottamista ongelmista. Kirjassa omasta mielestä hypitään välillä yllättävällä tahdilla, eikä sitä kerrota, kuin vasta hetken päästä tekstissä. Tietenkin ymmärtää, kun käydään koko lukio vaihe läpi, olisi tuskastuttavaa kirjoittaa koko kolme vuotta päivästä päivään. Itselle ehkä eniten jäi mieleen, kun pojille tulee välirikko suhteessa ja yllättäen onkin humpsahtanut viitisen vuotta eteenpäin? Aika oli vain raa'asti skipattu, sen enempää tunteilematta. Tottakai molemmat nuoret olivat ihan eksyksissä, rikki ja pohjalla .. etenkin Tuukka, mutta oli hassua vain hypätä niin monta vuotta eteenpäin, vaikka edellisellä sivulla luvattiin rakkautta toisilleen. Toisaalta .. niinhän se oikeassakin elämässä voi mennä, mm.

Kuitenkin. Mun mielestä nuorten asioita ja tunteita oli hyvin käsitelty kirjassa loppujen lopuksi ja itselle etenkin jäi päähän Luukakselle kertyvä järkyttävä stressi, sekä paine koulun tuottamasta ahdingosta. Sekä siitä aiheutuvat jälkiseuraukset, että siitä selviäminen. Ja vaikka kirja kertookin kahden pojan rakkaudesta, ei kirjassa missään vaihessa perehdytä seksuaaliseen kanssakäymiseen sen paremmin, vaan kirjoitus on siistiä ja peiteltyä, vaikkakin tietenkin tuntemukset tässäkin asiassa tuotiin esille. 

Suosittelen kirjaa luettavaksi. Ihan avartava kokemus, jos haluaa lukea kirjan, joka perehtyy tuiki normaaliin elämään. Rakkauteen, joka vaatii ehkä enemmän töitä, mutta rakkauteen, joka myös ansaitsee sen työn.

Vielä Uman omia sanoja kirjasta lainatakseni;

Homoseksuaalisuuden ohella kirjassa tärkeässä osassa on poikien välinen ystävyys sekä arkipäivän murheet ja ilot. Käsittelen asioita, jotka tulevat ajankohtaiseksi nuoren ihmisen elämässä ennemmin tai myöhemmin: ensimmäinen seurustelusuhde, vanhempien ja koulun asettamien paineiden ristituli, kaveripiirin odotukset, erilaisuuden pelko, jatko-opiskelu, oma ensiasunto ja tietysti se jokaista kuumottava ja yhtä lailla kiinnostava eka kerta. Kaikkea tätä tarkastellaan kahden teini-ikäisen pojan näkökulmasta.

Omistan kirjani kaikille niille pojille ja tytöille, jotka ovat joskus olleet hukassa itsensä kanssa, tavalla tai toisella.

Ihosi alla & Sisälläni

Mitä lukea Fifty Shadesin jälkeen ... 

(lue: mitä lukea, jotta kiinostus palaisi takaisin fifty shadesiin)

Ihosi alla ★★★☆☆

 -Lisa R. Jones  

Kirjan ensimmäinen osa pyörähtää jaloilleen Sara McMillan saatua käsiinsä tuntemattoman naisen päiväkirjan. Päiväkirjan, joka on uskalias, joka kertoo aina eroottisista hetkistä kipuun ja tuskaan. Sara päätyy taidegalleriaan ja hänen odottamattaan, hän myös päätyy galleriaan töihin. Pahaa aavistamatta, hän on täysin haltioitunut saamastaan tarjouksestaan työpaikasta. Saran pää tarkoitus selvittää tuntemattoman naisen, Rebeccan, katoamista alkaa hiipumaan, kun hänen eteensä on ilmestynyt kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: gallerian dominoiva johtaja Mark Compton ja salaperäinen, upporikas taiteilija Chris Merit. Sara huomaa pyörivänsä ympäri kehää, sekä seuraavansa Rebeccan jalanjälkiä uhkaavasti. Samaan aikaan, kun hän yrittää selvittää mihin Rebecca on kadonnut, hän käy itse lävitse suuria tunnekouhuja taiteilijan, että pomonsa myötä.

"Miksi joku niin selvästi tästä maailmasta lumoutunut on koulussa opettajana?"

"Mitä vikaa opettajan työssä on?" kysyn aivan niin kuin silloinkin, kun Chris Merit oli heittänyt minulle saman pallon. 

"Ei yhtään mitään."

Odotan miehen jatkavan, mutta hän ei tee sitä. Hän vain tuijottaa minua niin kiinteästi, että minun tulee levoton olo ja tekee mieli vaihtaa istuma-asentoa. 

"Minä rakastan opettamista", totean.

Mark vastaa nostamalla epäilevästi toista kulmakarvaansa.

"Ihan totta", intän mutta lisään heti vastahakoisesti: "Mutta pitää paikkaansa, ettei se ole minun todellinen intohimoni." 

Vastaus ei tule heti. Mark antaa minun kiemmurrella hetken katseensa alla. 

"Joten minäpä kysyn uudestaan", hän sanoo viimein. "Miksi sinä olet koulussa opettajana?"

Sisälläni ★★★★☆
 -Lisa R. Jones

Halusin vastustella. Minun olisi pitänyt panna vastaan. Mutta siinä huoneessa en ollut Rebecca. Olin ainoastaan hänen omaisuuttaan. Joskus aamunkoiteessa, kun olemme erossa toisistamme, haluaisin olla taas minä, Rebecca. En kuitenkaan ole varma, kuka se on. En ole varma, tunnenko itseäni enää. Kuka on Rebecca Mason? - näin on kirjoitettu kirjan toisen osan takakanteen. Rebeccan etsintä on yhä käynnissä, eikä päiväkirjoista löytyvät tekstit lupaa hyvää päätöstä etsinnöille. Sara joutuu taistelemaan omia demoneita vastaan, samalla, kun hän yrittää taitelijan Chrisin kanssa tasapainotella, saadakseen kiihkeän, mutta vaarallisen suhteen toimimaan. Hänen vallanhaluinen pomonsa Mark ei helpota tilannetta yhtään. Samaan aikaan kaiken keskellä Saran hyvä ystävä Ella, on kateissa ulkomailla. Kaikkein eniten Sara kuitenkin haluaa saada toimimaan suhteensa Chrisin kanssa, jonka omat demonit tulevat sekoittamaan pakkaa vaarallisella vauhdilla, joka vaatii molemmilta paljon ja enemmän.

Onnistun väläyttämään vaisun hymyn. "Tiedän."
"Et sinä tiedä sitä. Näen sen kasvoistasi."

Olen aina tiennyt, että olemme kaksi palapelin palasta, jotka sopivat yhteen ja täyttävät kohdan, joka on meidän kipumme. 
Joskus olin varma, että olemme liian rikkinäisiä ja tuhoamme väistämättä toisemme. Nyt uskon, että me pelastamme toisemme.

Tulee täydellisen turta olo, kohta en tunne enää mitään, mutta toivotan sen tervetulleeksi, koska ymmärrän sen mieleni selviämiskeinoksi. 

 ~ ~ ~ ~ ~ ~

Nyt luettuani molemmat osat, on varmaan aika antaa jotain palautetta? Jos kirjoja toisiinsa vertailisin, niin toisessa osassa tapahtuu paljon enemmän, kun taas ykkönen on lähinnä asioiden tutkimista, selittämistä jne. Itse kirjasarjaan .. hmm. Juoni itsessään on hyvä, että yllättävä. Asiat selvivät pala palalta, eikä kerrallaan kaikki. Pidin myös Saran eksyneestä roolista, siitä, että hän nousi naisesta, joka oli alentunut opettajaksi, mutta nousi taiteen maailmaan vain koska halusi niin. Taitelija Chris Merit oli kuitenkin suosikkini salaisuuksineen, että myös pelkällä taitelijan maineella. Sillä, että hän todella todella omistautui taiteelle, ei kuuluisuudelle. Tämänkin käydessä selkeästi ilmi galleria tilaisuudessa, jossa hän ei edes maininnut olevansa taiteilija. Kolmatta osaa siis odottamaan, jonka pitäisi ilmestyä marraskuussa, yay.

Miten tämänkin tarinan loppuun värität?

Miten tämänkin tarinan loppuun värität? Kirja-arvoisteluita, omia kirjoituksia. 

Allekirjoittaa muukalainen, joka palaa aina uudestaan ja uudestaan maailmaan, jota ei ehkä koskaan ollutkaan. 

Tervetuloa lukemaan, että kommentoimaan.