Heittäydy, jos uskallat

Heittäydy, jos uskallat

                                                                          -Estelle Maskame

★★★★☆

"Mutta nyt ketään muita ei ole paikalla, vain hiljaisuus, joka kietoo meidät syliinsä, ei välimatkaa, ei kanssa opiskelijoita, joiden taakse piiloutua. Kehoni jännittyy, kun yritän kovasti kääntää katseeni. Hän kostuttaa huuliaan juuri kun hänen toinen suupielensä kohoaa tuohon hänelle niin tunnusomaiseen vinoon hymyyn, ja sitten hänen siniset silmänsä kulkeutuvat katsomaan suoraan omiini peilini kautta."

MacKenzie Riversiä pidetään Coloradossa vahvana ja rentona tyttönä, ja moni luulee, ettei hän pelkää mitään. Mutta hänelläkin on heikko kohtansa, ja se on menettämisen pelko. MacKenzie tietää, millaisen jäljen läheisen kuolema voi jättää, ja on päättänyt pitää nyt huolta ennen kaikkea itsestään.

Jaden Hunter on hämillään. Miksi hänen vanhempansa kuolivat viime vuonna? Miksi ystävät eivät enää vitsaile hänen seurassaan? Miksi MacKenzie, tyttö johon hän ihastui viime vuonna, on yhtäkkiä käynyt niin etäiseksi?

Eräänä iltana MacKenzie ja Jaden kohtaavat yllättäen uudelleen. Vanhat tunteet heräilevät, ja uusia muistoja syntyy, mutta uskaltaako MacKenzie rakastua juuri siihen ihmiseen, jonka läheisyyttä hän nyt niin pelkää?

Heittäydy, jos uskallat on DIMILY-trilogiasta tunnetun YA-tähti Estelle Maskamen uusi romaani kahdesta kovia kokeneesta nuoresta, surun repivästä voimasta ja rohkeudesta rakastaa.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

”Sinä tunsit vanhempasi. Sinä tiesit, millaisia ihmisiä he olivat, tiesit, mistä he pitivät ja mihin he uskoivat ja mitä he edustivat. Sinulla on muistoja heidän kanssaan, joten kuinka sinä voit mitenkään jatkaa siitä eteenpäin? Kuinka sinä selviät, kun menetät jonkun, jonka todella tunsit? Kuinka jatkat elämääsi ilman heitä, kun olet jo saanut kokea, millaista elämä olisi heidän kanssaan?”

Pidin Estellen kirjoittamista aiemmista kirjoista, ja tästä kirjasta pidin myös. En lähtisi vertaamaan tätä kirjaa aiempiin, mutta pidin tästä kyllä erityisesti kirjana aiheen myötä. Kirja käsittelee niin menettämistä, että myös perheenjäsenen alkoholismia. Pidin erityisesti siitä, että tässä kirjassa oli selvät aiheet josta on haluttu kirjoittaa, ja aiheet on vieläpä noinkin puhuttelevia!

Päähahmoon MacKenzieen on helppo samaistua.

Estellen kirjoituksia on aina ollut helppo ja miellyttävää lukea. Odotan kyllä innolla häneltä uusia kirjoja, sillä varmasti luen nekin. 

Seuraavana luettavana: Jojo Moyes - Elä rohkeasti 

Kaikki viimeiset sanat

Kaikki viimeiset sanat

                                                                          - John Green

★★☆☆☆

Yksinäisyyteensä alistunut Miles Halter siirtyy vanhempiensa suojista Culver Creekin sisäoppilaitokseen Alabamaan. Oliko Milesilla edes elämää ennen sitä – muuta kuin pakkomielle kuuluisiin viimeisiin sanoihin?
Kaikki muuttuu, kun kämppäkaveri Chip johdattaa Milesin kielletyn keppostelun pariin. Samassa asuntolassa majaileva häkellyttävän seksikäs mutta intohimoisuudessaan arvaamaton Alaska varastaa pian kokemattoman pojan sydämen. Tästä alkaa Milesin matka rakkauden petollisiin kiemuroihin, kunnes kaikki päättyy – aivan liian varhain.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

Odotin jotenkin John Green kirjailijalta paljon, sillä olen kuullut paljon hänestä hyvää vaikken ollut aiemmin itse lukenut hänen kirjoittamia kirjoja. Pettymykseni huomasin, etten pitänyt kirjailijan tavasta kirjoittaa tätä kirjaa, vaikka olikin kohtia johta nostatti toivoa mutta olisin todella toivonut enemmän. En osaa täysin selittää mikä kirjoituksessa särähti, mutta ehkä teksti oli jotenkin liian hyppivää omaan makuu.

"Ihminen elää koko elämänsä labyrintiin juuttuneena, ajattelee pääsevänsä sieltä vielä jonakin päivänä pois, saa virtaa siitä että kuvittelee tulevaisuutta, mutta ei ikinä tee mitään. Hän käyttää tulevaisuutta vain pakotienä nykyisyydestä." 

Toisaalta pidin tavasta jolla kirjailija laski päiviä tapahtuvaan, ja myöhemmin tapahtumasta - se kuvastaa hyvin sitä kuinka ihmiset mahdolliset kokevat asiat juuri traagisen tapahtuman jälkeen ja muutamia kuukausia myöhemmin. Mitään yllättäviä käänteitä ei kirjassa ollut, ja ehkä kirjan onkin enemmän tuudittaa lukija siihen että kaikesta selviää jotenkin, aina lopulta. Täytyy kyllä lopuksi vielä myöntää, että vaikka juuri kirjoitin että mitään yllättäviä käänteitä ei ollut, niin kyllä tuo traaginen käänne hätkähdytti melkoisesti. 

"Pelko on sitä, että olen menettänyt jotakin tärkeää, en löydä sitä enkä selviydy ilman. Se on samanlaista pelkoa kuin jos olisi kadottanut silmälasinsa ja menisi optikolle, ja siellä sanottaisiin, että lasit ovat loppuneet koko maailmasta, ja nyt täytyy vain pärjätä ilman."

Vaikka kirja ei nyt aivan lemppariksi noussut, niin ehkä myöhemmin luen kuitenkin toisia kirjoja kirjailijalta sillä olen yhä toiveikas että esimerkiksi tähtiin kirjoitettu virhe olisi paremmin kirjoitettu. Saapi nähdä koska palaan John Greenin kirjojen pariin! 

Seuraavana luettavana:  Estelle Maskame - Heittäydy jos uskallat 

Hän sanoi nimekseen Aleia

Hän sanoi nimekseen Aleia  

                                                                          - Erika Vik

★★★★☆

Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on eristäytynyt, viskiä suruunsa pahoina päivinä kiskova herrasmies, joka ennen rakasti naisilta saamaansa huomiota. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan. 

Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Asenteet seleesejä kohtaan ovat koventuneet, ja Corildon pelkää tytön menehtyvän Seuran tiloihin; se lietsoisi vihaa entisestään. Herättyään tyttö ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Mitä luonnottomiksi muuttuneille tuulille on tapahtumassa? Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?

Hän sanoi nimekseen Aleia on omaääninen, raikas fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa, sekä surua ja siitä selviämistä. Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joka edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

Ajatella, että luin viimeksi Tammikuussa kirjan loppuun. Tuntuu, että olisin lukenut iäisyyden tätä kyseistä kirjaa, mutta todellisuudessa ei ole ollut aikaa kun henkilökohtainen elämä on riepotellut mennen tullen. 

Oli kuitenkin ilo valua näinkin hyvin kirjoitetun kirjan maailmaan, sillä ei tarvinnut kuin aloittaa ensimmäinen luku ja oli jo kirjan vietävissä. Tämä on juuri sitä kirjallisuutta parhaimmillaan, ja tämän on kirjoittanut vieläpä suomalainen kirjailija. 

Kirjoitus oli sujuvaa, ja rakastuin erityisesti Corildonin hahmoon - yllätyskö tuo. Erityisesti piinaa kirjassa oleva "romanssi" joka ei kuitenkaan missään vaiheessa puhkea, vaikka jonkinlaista leikittelyä onkin. Ilmeisesti tämä vain pahenee toisessa osassa. 

Vaikka kirjassa tapahtui paljon niin ei ollut vaikea seurata tapahtumien kulkua, ja vieläpä tuntea kuin olisi osana tapahtumia. Tälläiset kirjat ovat parhaita kun tarvitsee muuta ajateltavaa. 

Mielenkiinnolla myös jään seuraamaan koska kolmas osa mahdollisesti ilmestyy. 

Tytön täytyy muistaa. Mies haluaa vain unohtaa. 

Seuraavaksi pitäisi päättää kirja jonka kimppuun seuraavaksi käyn, en kuitenkaan ajatellut vielä siirtyä tämän trilogian toiseen osaan vaan lukea jotain aivan muuta. 

Seuraavana luettavana: John Green - Kaikki viimeiset sanat 

Kun jää pettää alta

Kun jää pettää alta 

                                                                          - Camilla Grebe

★★★★☆

Emma on töissä vaateliikkeessä ja tulenpalavasti rakastunut. Jesper on kaikkea, mistä hän on haaveillut. On vain yksi ongelma: Jesper on Emman ylin esimies, firman skandaalinkäryinen toimitusjohtaja, ja suhde on pidettävä salassa.

Sitten Jesper tekee katoamistempun. Pian Jesperin ylellisestä kodista löytyy raa’asti murhattu, tunnistamaton nainen, ja Jesperistä tulee rikoksen pääepäilty.

Tapauksessa on tuttuja kaikuja, ja rikospoliisi Peter Lindgren ryhtyy tutkimaan murhaa kollegansa Hanne Lagerlind-Schönin kanssa. Heillä on yhteinen historia, mikä tuo oman hankalan lisänsä tutkintaan.


Kun jää pettää alta on Camilla Greben ensimmäinen sooloteos ja hänen kansainvälinen läpimurtonsa. Se on lukijaa nautinnollisesti kieputtava psykologinen trilleri rakkaudesta ja petoksesta.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

Pidin erittäin paljon Camillan tavasta kirjoittaa kirjaa, jokainen luku on kirjoitettu eri hahmon näkökulmasta joka tuo vauhdikkuutta lukemiseen. Teksti on muutenkin soljuvaa, eikä tarina jäänyt turhiin paikkoihin junnaamaan. 

En ole paljoa lukenut tämän genren kirjoja, mutta psykologia on aina ollut lähellä sydäntä joten ehkä sen myötä kiinostus heräsi todella. Myös kirjan kannelle pisteet, koska se kansi on todella kaunis. Vaikkei sillä nyt olekkaan merkitystä lukemisen suhteen. 

En ole myöskään niin usein kokeneen juosseen "ansaan" niin kuin tämän kirjan kanssa, mutta kyllä minä itseni ansasta löysin. Kirja oli todella viihdyttävä kaikella tapaa, eikä ollut hetkeä jolloin se olisi kyllästyttänyt. 

Erityisesti pidin Peter ja Hanne hahmoista, joiden yhteinen menneisyys tuotti ongelmia. Silti kummankin vaiettu rakkaus oli todella kaunista luettavaa, rakkautta mitä kumpikin halusi varjella. 

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille. 

Seuraavana luettavana: Erika Vik- Hän sanoi nimekseen Aleia

TOP 3

TOP 3

( 2017 )

Aattelin tehdä TOP 5, kunnes tajusin, että luin vuonna 2017 ainoastaan 6 kirjaa... 

Huvittavinta on, että luin 2016 vuonnakin 6 kirjaa. Osuvaa. 

Joten teen vuodesta 2017 TOP 3. 

1. Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moyes  (★★★★☆)

2. Kuolematon langenneet enkelit- J.R. WARD (★★★★☆)

3. Prinsessa joka uskoi satuihin - Marcia Grad(★★★★☆)

Vannoin lukevani enemmän vuonna 2017, mutta niin ei tapahtunut joten nyt en edes ala vannomaan sellaisia sillä vuosi 2018 tulemaan kiireinen. Haluaisin lukea kamalan paljon kaikenlaista, mutta aika ei riitä...