Hän sanoi nimekseen Aleia

Hän sanoi nimekseen Aleia  

                                                                          - Erika Vik

★★★★☆

Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on eristäytynyt, viskiä suruunsa pahoina päivinä kiskova herrasmies, joka ennen rakasti naisilta saamaansa huomiota. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan. 

Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Asenteet seleesejä kohtaan ovat koventuneet, ja Corildon pelkää tytön menehtyvän Seuran tiloihin; se lietsoisi vihaa entisestään. Herättyään tyttö ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Mitä luonnottomiksi muuttuneille tuulille on tapahtumassa? Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?

Hän sanoi nimekseen Aleia on omaääninen, raikas fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa, sekä surua ja siitä selviämistä. Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joka edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

Ajatella, että luin viimeksi Tammikuussa kirjan loppuun. Tuntuu, että olisin lukenut iäisyyden tätä kyseistä kirjaa, mutta todellisuudessa ei ole ollut aikaa kun henkilökohtainen elämä on riepotellut mennen tullen. 

Oli kuitenkin ilo valua näinkin hyvin kirjoitetun kirjan maailmaan, sillä ei tarvinnut kuin aloittaa ensimmäinen luku ja oli jo kirjan vietävissä. Tämä on juuri sitä kirjallisuutta parhaimmillaan, ja tämän on kirjoittanut vieläpä suomalainen kirjailija. 

Kirjoitus oli sujuvaa, ja rakastuin erityisesti Corildonin hahmoon - yllätyskö tuo. Erityisesti piinaa kirjassa oleva "romanssi" joka ei kuitenkaan missään vaiheessa puhkea, vaikka jonkinlaista leikittelyä onkin. Ilmeisesti tämä vain pahenee toisessa osassa. 

Vaikka kirjassa tapahtui paljon niin ei ollut vaikea seurata tapahtumien kulkua, ja vieläpä tuntea kuin olisi osana tapahtumia. Tälläiset kirjat ovat parhaita kun tarvitsee muuta ajateltavaa. 

Mielenkiinnolla myös jään seuraamaan koska kolmas osa mahdollisesti ilmestyy. 

Tytön täytyy muistaa. Mies haluaa vain unohtaa. 

Seuraavaksi pitäisi päättää kirja jonka kimppuun seuraavaksi käyn, en kuitenkaan ajatellut vielä siirtyä tämän trilogian toiseen osaan vaan lukea jotain aivan muuta. 

Seuraavana luettavana: John Green - Kaikki viimeiset sanat