Parempaa väkeä
- Sarah Waters
★★★☆☆
Omapäinen Frances Wray
asuu äitinsä kanssa lontoolaisella hienostoalueella. Perheen miehet ovat
kuolleet ja jättäneet jälkeensä vain velkoja. Lopulta taloon on otettava
vuokralaisia, vaikka se häpeällistä onkin. Yläkertaan muuttaa vauhdikas ja
äänekäs Barberin pariskunta, Leonard on vakuutusmyyjä ja muodikas Lilian
kotirouva. Frances suhtautuu aluksi Barbereihin ylenkatseella, mutta vähitellen
hän ja yhtä yksinäinen Lilian ystävystyvät. Pian talo kuhisee salaisuuksia ja
vaarallisia haluja.
- - - -
Koko salakähmäinen
suhde Lilianin kanssa, pienet varastetut tuokiot jatkuvassa pelossa –
palkitsevat mutta pakenevat ajan muruset, jotka oli kaivettava kuoristaan kuin
kotilot ja hotkaistava ovea tarkkaillen ja portaita kuulostellen niin, ettei
niistä voinut koskaan nauttia rauhassa.
Odotin todella sitä, että saan lukea taas kirjaa josta ei
ole montaa osaa kirjoitettu. Parempaa väkeä oli ensimmäinen kirja, jonka
olen lukenut Sarah Watersilta. En tiennyt mitä odottaa, mutta halusin lukea
kirjan, joka kertoo naisten välisestä suhteesta –kun siihen oli yhdistetty
lisäksi historia niin en voinut vastustaa.
Ensinnäkin kirja on todella pitkä (s. 598) kun ottaa
huomioon kuinka pientä tekstiä sivuilta löytyy, niiden yhdistävänä tekijänä
kirja tuntui todella pitkältä vaikka onhan noita tuon pituisia tullut aiemmin
myös luettua. Muhun meinasi iskeä monta kertaa epätoivo, ja meinasin jättää
kirjan kesken. Välillä koin itse, ettei ihan kaikkia aamutoimia jokaiselta aamulta
tarvitse kirjoittaa. Sinänsä tykkään, että asioita kuvaillaan mutta kaikella on
rajansa. Ja varsinkin kun itse olen lukijana niin levoton, että jos ei
kirjoitus pidä otteessaan niin kyllästyn todella herkästi. Muuten pidin
luettavuutta helppona.
Juoni oli sen sijaan täysin uusi itselleni, joten pidin
siitä erityisesti. En ole lukenut paljoakaan kirjoja, jotka sijoittuvat
historiaan joten tällainen näkökanta oli todella piristävä. En myöskään kirjaa
aloittaessa tiennyt millaiseksi murhamysteeriksi kirja muuttuu, mutta toisaalta
sekin oli ihan kiinnostavaa. En oo ikinä tarttunut murhakirjoihin, koska ei ole
henkilökohtaisesti koskaan erityisesti kiinnostanut. Joten oli mukava päästä
lukemaan murhan ratkontaa, vaikka… tiedän nyt, etten jatkossakaan tartu
murhakirjoihin.
Olisiko oikein,
Frances ajatteli, jos he antaisivat itselleen luvan olla onnellisia? Olisiko se
loukkaus kaikki niitä kohtaan, jotka olivat kärsineet? Vai eikö heidän pitäisi
tehdä kaikki voitavansa, eikö heillä ollut melkein velvollisuus tehdä
viimeinkin jotakin rohkeaa?
Kokonaisuudessaan kirja oli kolmen tähden arvoinen. Ehkä
tulevaisuudessa luen kirjailijalta muita kirjoja, mutta se jää nähtäväksi.
Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi jos on kiinnostunut murhakirjoista, ja
naisten välisestä kielletystä rakkaudesa.
Seuraavana luettavana: Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moeys
