Sputnik - Rakastettuni

Sputnik - Rakastettuni

                                                                           - Haruki Murakami

★★★☆☆

Kadonneen rakastetun tarina, salapoliisikertomus, kaipuun kuvaus.Nuori tokiolainen opettaja K on rakastunut opiskelutoveriinsa, kirjailijaksi haluavaan Sumireen. Boheemi nuori nainen ei vastaa K:n tunteisiin mutta pitää häntä uskottuna ystävänään, jolle soittelee keskellä yötä uusimmista ideoistaan. Sumiren rakkaudenkohde puolestaan on salaperäinen, vanhempi nainen Miu. Rakkaus muuttaa Sumiren täysin ja vie hänet pitkälle matkalle aina Kreikan saaristoon – ja selittämättömään katoamiseen – saakka.
Murakamin vangitseva romaani heijastaa ihmisen vaikeutta löytää tietä toisen ihmisen luo, päästä mukaan toisen maailman. 

Kenenkään ei pitäisi elää elämäänsä kokematta tervettä, jopa pitkästyttävää yksinäisyyttä erämaassa, jolloin on täysin riippuvainen itsestään ja joutuu siten löytämään oman todellisen, kätketyn voimansa.

Sputnik = Neuvostoliiton laukaisema ensimmäinen ihmisen valmista satelliitti "kanssamatkustaja"

K kertoo tarinaa omasta näkökulmasta, kuinka hän ihastuu syvästi naiseen joka sen sijaan rakastuu reippaasti vanhempaan naiseen. K ei silti käännä Sumirelle selkäänsä vaikka toinen haikaileekin naisen perään antamatta hänelle minkäänlaisia tuntemuksia takaisin.
Kirja on vaivaiset 252 sivua pitkä joten kirja ei ole todellakaan pituudella pilattu, vaan kirja etenee eteenpäin nopeasti ja tahdikkaasti.
Kaikki sujuu hyvin kunnes Sumiresta tulee "kadonnut rakastettu", jota ei löydetä pieneltä Kreikan saarelta jonne Sumire ja Miu yhdessä lomailemaan päätyivät.


Kirja on on kevyt ja tahdikkaasti etenevä, jossa lukija ei jää puolitiehen pohtimaan jaksaako lukea vai ei. Siitä huolimatta vaikka kirja oli nopeasti luettu, en päässyt kirjaan ihan yhtälailla sisälle mitä nyt vaikka Norwegian Woodiin. Ehkä omat odotukset olivat turhankin korkealla, joten ihan top-listalleni tämä kirja ei noussut. Jos haluatte kevyttä ja nopeaa lukemista, tässä oiva kirja teille.






Seuraavana luettavana: E.L. James - GREY  
-kyseinen kirja on fifty shades of grey Christian Gren kertomana.

Norwegian Wood

Norwegian Wood

                                                                           - Haruki Murakami

★★★★☆

Rakkausromaani joka jokaisen pitäisi lukea
Norwegian Wood, The Beatles. Tuo ajattoman kaunis laulu kaipuusta muistuttaa tokiolaista miestä hänen ensirakkaudestaan 1960 – luvulla. Siitä kuinka hän on kiinni menneisyydessä ja tavoittelee siitä vapautumista. Kuinka hän ajelehtii hauraan ja aistillisen naisen välissä surun, intohimon ja seksin vietävänä. Kertomus kulkee kuin elämä itse, täynnä kipua ja komiikkaa rakkauden vaikeudesta. The Guardian on valinnut tämän Murakamin kansainvälisen läpimurtoteoksen listalle kirjoista, jotka jokaisen pitäisi lukea. 

Kuolema ei ole elämän vastakohta vaan osa elämää.

Kirja kertoo Torusta joka on matkalla kohti Hampuria, 37-vuotiaana. Hän ajelehtii vuosien taakse muistoissaan Norwegian Woodin alkaessa soimaan radiosta, joka saa hänet aina muistamaan Naokon. Toru on luvannut muistaa tämän ihmeellisen tytön, joten päätyy lopulta kirjoittamaan kirjan siitä mitä todella tapahtui vaikka muistot ovat jo niin kovin haalistuneet. Sillä niinhän ihmismieli toimii, se unohtaa asioita, se ei muista millään kaikkea.

Joka tapauksessa, Toru on tavallinen tokiolainen nuorukainen, joka elää tavallista elämää sitäkin tavallisemmassa ympäristössä. Kirja käsittelee täysin arkiluontoisia asioita Japanin ympäristössä, kuljettaen lukijaa pitkin Japanin eri kaupunkeja. 

Toru tapaa useita tuttavuuksia, useita tyttöjä ja ajautuu ristiriitaisiin tunteisiin. On iloa, surua, saavutuksia, menetyksiä. Jotkut päivät ovat toisia parempia ja toiset päivät kuluvat sumussa. Ystävät jättävät kuoleman viedessä, tai jotkut vain häipyvät kutsumuksien kutsuessa.

”Tiedät varmaan ne rasiat, joissa on erisorttisia konvehteja, mutta vain osa niistä maistuu hyviltä. Sieltä syö vain ne hyvät suklaat ja jättää kaikki pahat. Sitä minä ajattelen aina, kun elämässä tulee eteen vaikeita asioita. Ajattelen, että nyt minun täytyy vain hotkaista pahat konvehdit ja kaikki on taas hyvin. Elämä on suklaarasia."

Mun piti jatkaa J.R. Ward sarjaa mutta päätin lukaista väliin jotain erilaista, jälleen. Joten otin rakkausromaanin käteen, pitäen yllä toivoa kirjaa kohtaa hyvien kirja-arvostelujen vuoksi. Odotin paljon ja no, voin sanoa saaneeni myös paljon. 

Kirja imaisi ensimmäiseltä istumalta heti mukaan kuin olisin hypännyt vesiputouksen vietäväksi, oli tuskaista jättää kirja kesken vain jatkaakseen omaa elämää välissä. Kirjailija on luonut kirjan maailman niin hyvin, ettei sieltä halua poistua, sinne haluaa vain jäädä. Eritoten pidin kirjan yksinkertaisuudesta, arkielämästä joka sai jopa jollain tavalla innostumaan normaaleista arkiaamuista.

Tiedättekö, jos katsotte vaikka jonkun aamurutiineja, aiemmin tai myöhemmin haluatte palavasti tehdä myös aamurutiineja. Ne näyttävät kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kiehtovilta, että se kuulostaa mielessänne paljon mukavammalta. Tämä fiilis tapahtui myös kirjassa, jollain tapaa se arkielämän käsittely kaikessa rauhassa on miellyttävää, rauhoittavaa. Ei olekaan mitään hätää, ei ole mitään kiirettä. On vain tämä hetki. Kykenee seuraamaan kuinka ongelmia tulee ongelmien perään, mutta kuinka kaikesta kuitenkin selvitään, aina jollain tapaa. 

Kirjailijalla on tapana kirjoittaa rivouksia, mutten kokenut sitä varsinaisesti haittaavana. Tavallaan ne rivoudet ovat kuitenkin sellaisia, mitä nuoret aikuiset päästelevät suustaan, miksei tietenkin vanhemmat ja nuoremmatkin. Hillittyä loppujenlopuksi oli myös intiimitkohtaukset. Henkilöistä pidin enkä oikein tiedä kenen kannalle eniten asettuisin, jokaisen elämä oli toisistaan poikkeava, jokaisella oli omat haamut komerossa. 

Jos on pilkkopimeässä, pitää vain istua aloillaan kunnes silmät tottuvat pimeyteen.

Suosittelen todella tätä kirjaa luettavaksi kaikille! Kirjailijalla on välillä omia hieman hupsuja kirjoituksia, mutta itse vain jollain tapaa ihastuin hänen tapaansa kirjoittaa.

Kuten hetkeen jolloin Toru ja Midori istuivat parvekkeelle, polttivat, joivat ja soittivat kitaraa nauraen -samalla kun viereistä taloa nielivät liekit. Midorin vain kertoessa, ettei hän pakenisi vaikka tuli leviäisi. 

Olen innoissani tästä kirjailijasta, joten ette varmaan edes ihmettele seuraavaa luettavaa. 

Seuraavana luettavana: Haruki Murakami - Sputnik ~Rakastettuni 

Jos haluatte suositella kirjoja, pistäkää ihmeessä tulemaan!