If you don’t deal with your demons, they will deal with you, and it’s gonna hurt.

"If you don’t deal with your demons, 

they will deal with you, and it’s gonna hurt.” — Nikki Sixx

Meistä jokaisen tulisi hyväksyä itsemme sellaisina kuin synnymme. Ihmiset, jotka ovat ympärillämme luovat turhia harhakuvia sinusta. Sillä, mitä muut sinusta puhuvat, ei ole väliä. Jos olet sujut itsesi kanssa, kaikkien muidenkin tulee olla. Jos he eivät ole sujut sinun kanssasi, ei vika ole sinussa, vaan heissä. Heidän ymmärryksissään, heidän käsityksissään, heidän ajatuksissaan. Tavalla, joilla he katsovat sinua, tavalla jolla he katsovat luultavasti koko maailmaa. 

Kuuntele minua, kun sanon, että olet kaunis. Olet kaunis itsenäsi, olet kaunis juuri tuollaisena. Vartalosi, hymysi, hiuksesi, silmäsi … olet kaunis. Olet kauniimpi kuin kukaan muu, koska kukaan muu ei voi näyttää sinulta. Et voi nähdä, kuinka naurat, et voi nähdä kuinka hymyilet. Et voi nähdä, kuinka kauniilta näytät sillä hetkellä, kun olet iloinen. Voisin istua vierelläsi, kertoa kuinka kaunis olet – muttet uskoisi minua. Tiedän sen. Ei kukaan uskoisi. Ehkä sen hetken, jos sitäkään.

Meistä jokaisen tulisi olla sujut itsemme kanssa. Niin ilojen, mutta myös surujen kanssa. Meidän täytyisi hyväksyä, ettei täydellisyyttä ole. Meistä kukaan ei ole täydellinen, ei kenenkään elämä ole täydellinen. Joskus tuntuu siltä, että istut yksin sateessa, muttet näe niitä lukuisia ihmisiä, jotka istuvat sinun kanssasi siellä. He itkevät kuten sinä, he surevat kuten sinä. Harvoin todella olet yksin, vaikka siltä sinusta voi tuntua. Tiedämme jokainen, mitä tapahtuu, jos peitämme totuuden. Kun kiistämme totuuden, kiistämme demonit. Demonit, jotka saartavat ympärillämme, odottavat oikeaa aikaa iskeä ja kun käännät selkäsi, ne iskevät. Älä käännä ikinä viholliselle selkääsi – jokainen varmasti tietää tämän sanonnan ja sinä päivänä, kun olet itsesi pahin vihollinen, on pahin virhe kääntää selkäsi itsellesi. Käännät selkäsi, leikit olevasi onnellinen, yliviivat olennaisen. Et ehkä huomenna, et ehkä ensi viikollakaan tunne surua, mutta hitaasti kaikki pahenee. Minkä takia lähteä siihen mäkeen hurjalla vauhdilla, kun voi hitaasti laskeutua ja käsitellä asioita. Asioiden kiistäminen saa aikaan asioiden kasaantumisen, jonka myötä aiemmin tai myöhemmin koko pato romahtaa. Silloin et voi kuin roikkua, taistella enemmän kuin ikinä ennen.

Joten hyväksy demonisi, hyväksy heikkoutesi, hyväksy itsesi. Hyväksy maailmasi, hyväksy elämäsi. Aina on mahdollisuuksia, mutta ilman vanhojen asioiden hyväksymistä on turha haaveilla muutoksista. Asiat pitää käsitellä, ennen kuin voi täysin siirtyä jatkamaan. Katso hymyillen tätä maailmaa, katso hymyillen itseäsi ja pian huomaat, että koko maailma hymyilee takaisin sinulle. Ei ehkä tänää, ei ehkä vielä ensivuonnakaan, mutta vielä joku päivä kaikki on paremmin. Ei ehkä pysyvästi, koska mikään ei ole täydellistä, mutta edes sen hetken.

Joku päivä tiedät kuka olet ja osaat hyväksyä itsesi juuri sellaisenaan.