I'm lost and I'm okay with that.

Olen kävellyt ummet ja lammet, katsonut oikealle ja vasemmalle.

Ei ketään, ei sielläkään, ei tuollakaan. Katsokaa, olen yksin.

Lampia, lumpeita. Niin kaunista, niin yksinäistä. 

Olen tainnut tästäkin kävellä, olen sekaisin askeleista, olen sekaisin poluista.

En tiedä, kävelinkö tässä eilen vai onko tämä uusi polku. Kaikki näyttää samalta.

Käännyn ympäri, yritän muistella, mutten muista mitään.

Käännyn ympäri ja kirin vauhtiani. En voi olla eksyksissä taas.

Eksyksissä itseni kanssa. Eksyksissä näillä kivisillä poluilla.

Olen harhaillut ympyrää, olen yrittänyt löytää polkuani, jolla aiemmin kävelin, mutta tajuan, ei auta mitään etsiä entistä polkua, kun voin etsiä uutta ja parempaa.

Ehkei se olekkaan paha olla eksykssiä.

Rentoudun, suljen silmäni ja vedän syvää henkeä.

Olen eksykssiä, mutta se ei haittaa. Minulla ei ole suuntaa, olen eksynyt.

Minun ei tarvitse etsiä ulos pääsyä, vaan voin eksyä vielä lisää.

Eksymällä löytää itseni, löytää polkuni ja löytää teidät. 

Löytää sen kaiken, minkä takia eksyin, mutta oppia eksymällä kaikesta siitä.

Askel, ympäri, toinen, kolmas, neljäs, ympäri, ympäri.

Nauran, kun pyörin ympyrää. Askeleeni eivät ole arkoja, vaan otan niitä varmasti.

Katsokaa, katsokaa, kuinka vapaa olen. Olen eksnyt, mutta silti teitä edellä.

Edellä teitä, jotka yritätte kivuta tutun ja turvallisen perässä.

Olen eksynyt, eikä se haittaa minua. 

Koska minulla on kaikki suunnat, kun teillä on vain yksi suunta.

~ ~ ~

I've walked everywhere, looked right and left.

No one, not there either, not there either. Look, I'm alone.

Ponds, water lilies. So pretty, so lonely.

I think I've walked past this too, I've lost count of the steps, I've lost my way.

I don't know whether I walked here yesterday or if this is a new path. Everything looks the same.

I turn around, try to remember, but can't remember a thing.

I turn around and pick up the pace. I can't be lost again.

Lost with myself. Lost on these stony trails.

I've wandered around, tried to find the way I walked on earlier, but

I realize, it doesn't help to look for the old path, when I can look for a new and better one.

Maybe it isn't bad to be lost after all.

I relax, I close my eyes and take a deep breath.

I'm lost, but that's okay. I don't have a direction, I'm lost.

I don't have to look for a way out, but I can get lost even more.

By losing myself first I can find myself, find my way and find you.

Find it all I got lost for, but to learn by getting lost from it all.

A step, turn around, another, third, fourth, around around.

I'm laughing when I'm turning around. My steps are not shy, but I take them confidently. 

Look, look at how free I am. I'm lost but still ahead of you.

Ahead of you who try to keep up with the safe and familiar.

I'm lost and I'm okay with that.

Because I have all the directions, when you only have one.

Loppusoitto

Loppusoitto ★★★★

        - Becca Fitzpatrick

On tullut aika viimeisen osan, sekä myös viimeisen sodan. Kaaottisissa tunnelmissa. Nora saa vastuun nefilien armeijasta johtajana, vannottuaan valan johtaa nefilit vapauteen. Tilannetta vaikeuttaa, että nefilit taistelevat langenneita enkeleitä vastaan, joiden puolella Noran rakas, Patch, on. Nora käy omassa päässään kiivaasti mietintää siitä, miten lopputulos olisi jokaiselle mieluisa. Noralle ei kuitenkaan anneta liikaa aikaa, vaan hänen täytyy toimia nopeasti. Nefilit odottavat vahvaa, itsevarmaa johtajaa, mutta Nora on kaukana niistä määritelmistä. Nefilien luottamus horjuu, langenneet enkelit odottavat tilaisuutta hyökätä ja samaan aikaan Nora yrittää valmistautua johtamaan sotaa näiden kahden rodun välillä. Kahden rodun, joilla kummallakin on suuri merkitys hänelle. Kuka voi luottaa kehenki, joutuuko rakastavaiset tappelemaan keskenään, kuka voittaa tämän sodan? 

~ ~

"En voi uskoa, että sinulla on salaisuuksia, joita et kerro minulle"

"Enkä minä voi uskoa, että sinä olet noin tekopyhä."

"Tämä keskustelu ei jää tähän."

"Toisella puolella ei olekkaan helppoa, vai mitä?"

"Nora, Nora. Tule esiin, niin aletaan leikkiä", miesääni loilotti.

"Löydän sinut armaani, lemmikkini."

"Maailmassa ei ole sijaa nefilille, jolla ei ole herraa. 

Minä suojelen sinua muilta langenneilta enkeleiltä, Nora. Tästä lähtien kuulut minulle." 

"Tämä ei ole oikea hetki salaisuuksille. 

Me olemme kulkeneet niin pitkän tien, ettemme voi alkaa salata asioita toisiltamme."

"Minä - olen - valehdellut - sinulle."

"Kiitos että kerroit"

"Etkö sinä halua tietää, mistä minä olen sinulle valehdellut?"

"Haluan tietää, mitä voin tehdä, jotta olosi tuntuisi paremmalta"

"Anna tämän olla todellista. Anna tämän olla sinä. 

Älä päästä minua pois. Älä päästä minua koskaan pois."

"Haluan pitää sinusta huolta, helliä sinua ja rakastaa sinua tavalla, jolla kukaan muu mies ei koskaan voisi. Haluan hemmotella sinua - jokainen suudelma, jokainen kosketus, jokainen ajatus, ne kaikki kuuluvat sinulle. Teen sinut onnelliseksi. Teen sinut joka päivä onnelliseksi." ♥

Nyt on viimeinen osa sitten luettu ja mitä voin sanoa ... jään kaipaamaan näitä hahmoja, ihan hurjasti. Varsinkin Patch oli sellainen, johon kiinnyin loppuajalla ihan tuhottomasti. Hahmo muuttui kokoajan vain parempaa, aina pienien vikojen kera, mutta silti, aivan tajuttoman ihana hahmo. Mm .. voisin arvostella tätä kirjaa jotenkin, hahahha.

Loppusoitto kirjana oli alussa niin tylsä, että mulla meni viimeisen osan lukemisessa eniten aikaa. Lopetin lukemisen kesken, luin toisia kirjoja välissä, mutta päätin jatkaa. Tiesin, että mun piti jatkaa. Ja onneksi jatkoin, koska se tylsäkin osuus hiipui pois. En tiedä sitten, mikä kirjasta teki tylsää. Loputon Noran pähkäily mitä tehdä sodan eteen, vai se loputon epätietoisuus siitä, miten asiat alkaisivat pyörimään. Sitten, kun alkoi tietty aika kirjassa ja sota alkoi lähestymään, alettiin päästä vähän vauhtiin. Kiinostus ei enää lopahtanut, vaan odotti innolla, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Huuh .. kirja yllätti vielä loppu metreillä hienosti, vaikka olin jostain syystä jo tosi ... turtunut näihin yllätyksiin, joten en yllättynyt siitä, että yllätyin -hahaha. Kirjassa koetaan myös erään hahmon menetys. Hahmo on pitempi aikainen, joten siihenkin on oppinut kiintymään loppua kohden jo riittävästi, että onnistuu tirauttamaan muutaman kyyneleen. 

Hahmoista tuli rakkaita ja tärkeitä, enkä ihan heti tuu tätä sarjaa unohtaa. Tekisi nyt jo mieli lukea uudestaan, että voisin kokea taas sitä samaista ihastusta, vihaa ja kaikkea sitä ... mm. Ikävöin sitä maailmaa. Saa nähdä, millainen elokuva tulee olemaan, mutta odotukset ovat korkealla. Liian korkealla, tiedän jo nyt. Näyttelijöihin varmaan tulen pettymään, koska päässä on jo niin omanlaiset kuvat, että pettymys tiedossa. Osaan sanoa sen jo siitä, sillä kirjailija oli miettinyt joitain näyttelijöitä ja musta ne oli aivan järkyttävät !  asdghyk. 

Leffaa kuitenkin odotellessa. 

Ehkä päädyn lukemaan tän sarjan vielä uudestaan -siis varmasti päädyn.

Suosittelen tätä sarjaa kaikille, ehdottomasti, ihan sydämen pohjasta. 

Kaunista, romanttista fantasiaa, josta ei puutu jännitystä, taikka yllätyksiä ! : )

Paljastus

Paljastus  ★★★☆☆

            -Lisa R. Jones

"Se on joko tai. Kaikki tai ei mitään, Sara."

Sara McMillan päättää lähteä hurmuri taiteilijan Chris Meritin mukana Ranskaan, sekä jättää oman maansa, että myös maailmansa taakseen. Saralla on edessä Pariisissa niin Chrisin menneisyys, kuin menneisyyden haamutkin. Chris joutuu kamppailemaan, kertoakseen, mitä todella piilottelee, vain suodakseen parisuhteelle viimein rauhan jatkua, ilman piinaavia salaisuuksia. Sara joutuu käsittelemään vieraassa maassa kulttuurishokkia, että myös Chrisin menneisyyttä, joka on ohjata Saran raiteiltaan. Onko totuus se, mikä parantaa kaiken, vai viimeisteleekö se viimeiset hyväiset? 

"Lopeta. Ei enää."

Räpsyttelen silmiäni. "Mitä?"

"Pelko hallitsee sinua ja repii sinua kappaleiksi. 

Jos luulet, että katson vain sivusta ja annan sinun tehdä tuon itsellesi, et tunne minua riittävän hyvin"

Väitän heti vastaan. "Enkä tee. Eikä revi."

"Teet ja repii. Keskity siihen, mitä voit hallita. Tähän minä viittasin puhuesssani lentokoneessa rajoista. Tiedä, mihin voit vaikuttaa, äläkä tuhlaa energiaa muuhun. Se imee sinut muuten kuiviin, kuten nyt on tapahtumassa". 

You suffocate, you cannot wait for this to just be over. 

Nyt, kun viimein kolmas ja oletuksien mukaan myös sarjan viimeinen kirja pyörähti julki, olen sanaton. En tiedä oikein mitä ajatella, kun kirjan sisältö oli muuten todella hyvin suunniteltu ja kehitelty, mutta lopun annettiin vain lyssähtää. Kirjan lopetus antaa olettaa, että kirjasta tulisi vielä neljäskin osa, kuin vain Rebecan päiväkirjoista ilmestyvä kirja. Odotan, toivon, mutta epäilen silti. Neljännestä osasta ei ole puhuttu mitään, joten hmm .. jos palaisin vielä tähän kolmanteen osaan. Oli rauhoittavaa palata taas taiteen keskelle keskittyvään kirjaan, tuttujen hahmojen pariin. Kuten sanoin, oli kirja hyvin toteutettu pidemmän päälle, mutta loppu oli täydellinen pettymys. Lukijana jää kaipaamaan mitä sitten tapahtui -elämyksiä. Muuten kirjana suosittelen lukemaan, jos on lukenut kaksi aiempaa. : )