I'm lost and I'm okay with that.

Olen kävellyt ummet ja lammet, katsonut oikealle ja vasemmalle.

Ei ketään, ei sielläkään, ei tuollakaan. Katsokaa, olen yksin.

Lampia, lumpeita. Niin kaunista, niin yksinäistä. 

Olen tainnut tästäkin kävellä, olen sekaisin askeleista, olen sekaisin poluista.

En tiedä, kävelinkö tässä eilen vai onko tämä uusi polku. Kaikki näyttää samalta.

Käännyn ympäri, yritän muistella, mutten muista mitään.

Käännyn ympäri ja kirin vauhtiani. En voi olla eksyksissä taas.

Eksyksissä itseni kanssa. Eksyksissä näillä kivisillä poluilla.

Olen harhaillut ympyrää, olen yrittänyt löytää polkuani, jolla aiemmin kävelin, mutta tajuan, ei auta mitään etsiä entistä polkua, kun voin etsiä uutta ja parempaa.

Ehkei se olekkaan paha olla eksykssiä.

Rentoudun, suljen silmäni ja vedän syvää henkeä.

Olen eksykssiä, mutta se ei haittaa. Minulla ei ole suuntaa, olen eksynyt.

Minun ei tarvitse etsiä ulos pääsyä, vaan voin eksyä vielä lisää.

Eksymällä löytää itseni, löytää polkuni ja löytää teidät. 

Löytää sen kaiken, minkä takia eksyin, mutta oppia eksymällä kaikesta siitä.

Askel, ympäri, toinen, kolmas, neljäs, ympäri, ympäri.

Nauran, kun pyörin ympyrää. Askeleeni eivät ole arkoja, vaan otan niitä varmasti.

Katsokaa, katsokaa, kuinka vapaa olen. Olen eksnyt, mutta silti teitä edellä.

Edellä teitä, jotka yritätte kivuta tutun ja turvallisen perässä.

Olen eksynyt, eikä se haittaa minua. 

Koska minulla on kaikki suunnat, kun teillä on vain yksi suunta.

~ ~ ~

I've walked everywhere, looked right and left.

No one, not there either, not there either. Look, I'm alone.

Ponds, water lilies. So pretty, so lonely.

I think I've walked past this too, I've lost count of the steps, I've lost my way.

I don't know whether I walked here yesterday or if this is a new path. Everything looks the same.

I turn around, try to remember, but can't remember a thing.

I turn around and pick up the pace. I can't be lost again.

Lost with myself. Lost on these stony trails.

I've wandered around, tried to find the way I walked on earlier, but

I realize, it doesn't help to look for the old path, when I can look for a new and better one.

Maybe it isn't bad to be lost after all.

I relax, I close my eyes and take a deep breath.

I'm lost, but that's okay. I don't have a direction, I'm lost.

I don't have to look for a way out, but I can get lost even more.

By losing myself first I can find myself, find my way and find you.

Find it all I got lost for, but to learn by getting lost from it all.

A step, turn around, another, third, fourth, around around.

I'm laughing when I'm turning around. My steps are not shy, but I take them confidently. 

Look, look at how free I am. I'm lost but still ahead of you.

Ahead of you who try to keep up with the safe and familiar.

I'm lost and I'm okay with that.

Because I have all the directions, when you only have one.

Loppusoitto

Loppusoitto ★★★★

        - Becca Fitzpatrick

On tullut aika viimeisen osan, sekä myös viimeisen sodan. Kaaottisissa tunnelmissa. Nora saa vastuun nefilien armeijasta johtajana, vannottuaan valan johtaa nefilit vapauteen. Tilannetta vaikeuttaa, että nefilit taistelevat langenneita enkeleitä vastaan, joiden puolella Noran rakas, Patch, on. Nora käy omassa päässään kiivaasti mietintää siitä, miten lopputulos olisi jokaiselle mieluisa. Noralle ei kuitenkaan anneta liikaa aikaa, vaan hänen täytyy toimia nopeasti. Nefilit odottavat vahvaa, itsevarmaa johtajaa, mutta Nora on kaukana niistä määritelmistä. Nefilien luottamus horjuu, langenneet enkelit odottavat tilaisuutta hyökätä ja samaan aikaan Nora yrittää valmistautua johtamaan sotaa näiden kahden rodun välillä. Kahden rodun, joilla kummallakin on suuri merkitys hänelle. Kuka voi luottaa kehenki, joutuuko rakastavaiset tappelemaan keskenään, kuka voittaa tämän sodan? 

~ ~

"En voi uskoa, että sinulla on salaisuuksia, joita et kerro minulle"

"Enkä minä voi uskoa, että sinä olet noin tekopyhä."

"Tämä keskustelu ei jää tähän."

"Toisella puolella ei olekkaan helppoa, vai mitä?"

"Nora, Nora. Tule esiin, niin aletaan leikkiä", miesääni loilotti.

"Löydän sinut armaani, lemmikkini."

"Maailmassa ei ole sijaa nefilille, jolla ei ole herraa. 

Minä suojelen sinua muilta langenneilta enkeleiltä, Nora. Tästä lähtien kuulut minulle." 

"Tämä ei ole oikea hetki salaisuuksille. 

Me olemme kulkeneet niin pitkän tien, ettemme voi alkaa salata asioita toisiltamme."

"Minä - olen - valehdellut - sinulle."

"Kiitos että kerroit"

"Etkö sinä halua tietää, mistä minä olen sinulle valehdellut?"

"Haluan tietää, mitä voin tehdä, jotta olosi tuntuisi paremmalta"

"Anna tämän olla todellista. Anna tämän olla sinä. 

Älä päästä minua pois. Älä päästä minua koskaan pois."

"Haluan pitää sinusta huolta, helliä sinua ja rakastaa sinua tavalla, jolla kukaan muu mies ei koskaan voisi. Haluan hemmotella sinua - jokainen suudelma, jokainen kosketus, jokainen ajatus, ne kaikki kuuluvat sinulle. Teen sinut onnelliseksi. Teen sinut joka päivä onnelliseksi." ♥

Nyt on viimeinen osa sitten luettu ja mitä voin sanoa ... jään kaipaamaan näitä hahmoja, ihan hurjasti. Varsinkin Patch oli sellainen, johon kiinnyin loppuajalla ihan tuhottomasti. Hahmo muuttui kokoajan vain parempaa, aina pienien vikojen kera, mutta silti, aivan tajuttoman ihana hahmo. Mm .. voisin arvostella tätä kirjaa jotenkin, hahahha.

Loppusoitto kirjana oli alussa niin tylsä, että mulla meni viimeisen osan lukemisessa eniten aikaa. Lopetin lukemisen kesken, luin toisia kirjoja välissä, mutta päätin jatkaa. Tiesin, että mun piti jatkaa. Ja onneksi jatkoin, koska se tylsäkin osuus hiipui pois. En tiedä sitten, mikä kirjasta teki tylsää. Loputon Noran pähkäily mitä tehdä sodan eteen, vai se loputon epätietoisuus siitä, miten asiat alkaisivat pyörimään. Sitten, kun alkoi tietty aika kirjassa ja sota alkoi lähestymään, alettiin päästä vähän vauhtiin. Kiinostus ei enää lopahtanut, vaan odotti innolla, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Huuh .. kirja yllätti vielä loppu metreillä hienosti, vaikka olin jostain syystä jo tosi ... turtunut näihin yllätyksiin, joten en yllättynyt siitä, että yllätyin -hahaha. Kirjassa koetaan myös erään hahmon menetys. Hahmo on pitempi aikainen, joten siihenkin on oppinut kiintymään loppua kohden jo riittävästi, että onnistuu tirauttamaan muutaman kyyneleen. 

Hahmoista tuli rakkaita ja tärkeitä, enkä ihan heti tuu tätä sarjaa unohtaa. Tekisi nyt jo mieli lukea uudestaan, että voisin kokea taas sitä samaista ihastusta, vihaa ja kaikkea sitä ... mm. Ikävöin sitä maailmaa. Saa nähdä, millainen elokuva tulee olemaan, mutta odotukset ovat korkealla. Liian korkealla, tiedän jo nyt. Näyttelijöihin varmaan tulen pettymään, koska päässä on jo niin omanlaiset kuvat, että pettymys tiedossa. Osaan sanoa sen jo siitä, sillä kirjailija oli miettinyt joitain näyttelijöitä ja musta ne oli aivan järkyttävät !  asdghyk. 

Leffaa kuitenkin odotellessa. 

Ehkä päädyn lukemaan tän sarjan vielä uudestaan -siis varmasti päädyn.

Suosittelen tätä sarjaa kaikille, ehdottomasti, ihan sydämen pohjasta. 

Kaunista, romanttista fantasiaa, josta ei puutu jännitystä, taikka yllätyksiä ! : )

Paljastus

Paljastus  ★★★☆☆

            -Lisa R. Jones

"Se on joko tai. Kaikki tai ei mitään, Sara."

Sara McMillan päättää lähteä hurmuri taiteilijan Chris Meritin mukana Ranskaan, sekä jättää oman maansa, että myös maailmansa taakseen. Saralla on edessä Pariisissa niin Chrisin menneisyys, kuin menneisyyden haamutkin. Chris joutuu kamppailemaan, kertoakseen, mitä todella piilottelee, vain suodakseen parisuhteelle viimein rauhan jatkua, ilman piinaavia salaisuuksia. Sara joutuu käsittelemään vieraassa maassa kulttuurishokkia, että myös Chrisin menneisyyttä, joka on ohjata Saran raiteiltaan. Onko totuus se, mikä parantaa kaiken, vai viimeisteleekö se viimeiset hyväiset? 

"Lopeta. Ei enää."

Räpsyttelen silmiäni. "Mitä?"

"Pelko hallitsee sinua ja repii sinua kappaleiksi. 

Jos luulet, että katson vain sivusta ja annan sinun tehdä tuon itsellesi, et tunne minua riittävän hyvin"

Väitän heti vastaan. "Enkä tee. Eikä revi."

"Teet ja repii. Keskity siihen, mitä voit hallita. Tähän minä viittasin puhuesssani lentokoneessa rajoista. Tiedä, mihin voit vaikuttaa, äläkä tuhlaa energiaa muuhun. Se imee sinut muuten kuiviin, kuten nyt on tapahtumassa". 

You suffocate, you cannot wait for this to just be over. 

Nyt, kun viimein kolmas ja oletuksien mukaan myös sarjan viimeinen kirja pyörähti julki, olen sanaton. En tiedä oikein mitä ajatella, kun kirjan sisältö oli muuten todella hyvin suunniteltu ja kehitelty, mutta lopun annettiin vain lyssähtää. Kirjan lopetus antaa olettaa, että kirjasta tulisi vielä neljäskin osa, kuin vain Rebecan päiväkirjoista ilmestyvä kirja. Odotan, toivon, mutta epäilen silti. Neljännestä osasta ei ole puhuttu mitään, joten hmm .. jos palaisin vielä tähän kolmanteen osaan. Oli rauhoittavaa palata taas taiteen keskelle keskittyvään kirjaan, tuttujen hahmojen pariin. Kuten sanoin, oli kirja hyvin toteutettu pidemmän päälle, mutta loppu oli täydellinen pettymys. Lukijana jää kaipaamaan mitä sitten tapahtui -elämyksiä. Muuten kirjana suosittelen lukemaan, jos on lukenut kaksi aiempaa. : )

Hiljaisuus

Hiljaisuus ★★★★

 - Becca Fitzpatrick

Aloin pudota ja pelkäsin putoamisen tunnetta enemmän kuin maahan iskeytymistä. 
Putoamiselle ei tullut loppua; oli vain jatkuva tunne siitä, että olin painovoiman armoilla. 

Nora herää keskeltä hautuumaata, oltuaan kadoksissa kolme kuukautta. Nora ei muista mistään mitään. Kaikki on sekavaa. Se mistä hän on tullut, se mitä on tapahtunut -kaikki on auki. Nora ei tiedosta menneisyyttä, taikka tulevaisuutta. Eikä Nora edes tunnu muistavan rakasta Patchia. Nora kahlaa läpi koulun käytäviä, läpi ystäviensä, vain löytääkseen kadonneita palasia. Liittyykö Musta käsi kaikkeen ja jos liittyyy, miten liittyy? Mitä Noralle on tapahtunut kuluneiden kuukausien aikana? Mitä hän on unohtanut?

"Sinä et tule muistamaan tätä unta etkä sinä tule takaisin. En tiedä, miten sinä löysit minut, mutta minun on pidettävä huoli, ettet tee uudestaan näin. Pyyhin tämän unen pois muististasi. Oman turvallisuutesi vuoksi tämä on viimeinen kerta, kun näet minut."

Minä olin tyttö, joka näki olemattomia, ja tästä lähtien kaikki mitä sanoisin, pyyhkäistäisiin sivuun liioitteluna. 

Kirjasarjan paras osa tähän mennessä. Nora menettää muistinsa mystisesti, sekä se, kuinka Patch ja Nora opettelevat jälleen tutustumaan toisiinsa, saa hymyn huulille. Patch ei ole niin itsekäs, mitä aikasemmissa osissa, vaikka sitäkin puolta vielä löytyy. Osa etenee todella arvaattomasti, mutta kirja on kuitenkin toteutettu hyvin. Noran epätoivoinen eteenpäin puskeminen kaiken tyhjyyden keskellä ihastuttaa, kun Nora sitkeästi pusertaa vastauksia ulos ympäristöstä. Itse pidin kolmannesta osasta todella paljon ! Saa nähdä ylettääkö neljäs, sekä myös samalla viimeinen osa, tämän ylitse, vai jääkö kolmonen todella parhaaksi osaksi. : )

"Tarvitseko apua?" hän kysyi huulet kaartuen. Hän tarjosi minulle kännykkäänsä, laittoi sitten käsivartensa yleisöpuhelinta vasten ja nojautui liian lähelle minua. Hänen hymynsä oli vähän turhan mairea, vähän turhan ylimielinen. "Sääli nähdä nätin tytön tuhlaavan rahaa puheluun." "Ellet sitten ollut soittamassa ilmaista puhelua." "Mutta yleisöpuhelimesta voi soittaa ilmaiseksi vain .... poliisille."

Kunnes en tiennyt, mihin minä lopuin ja mistä hän alkoi. 

Riitasointu

Riitasointu ★★★★☆

- Becca Fitzpatrick

"Patch on minulle kuin omaa perhettä ja rakas kuin oma veli, mutta sinulle hän ei ole oikea. 

Minä tiedän sen, hän tietää sen, ja luulen että syvällä sisimmässäsi sinäkin tiedät."

"Kaikki varoittivat minua. He sanoivat, että minä olin vain yksi uusi päänahka vyöllesi, ja sinä häipyisit sillä sekunnilla, joilloin minä rakastuisin sinuun. Minun on saatava tietää, etteivät he olleet oikeassa."

Langennut enkeli -sarjan toinen osa jatkuu Noran ja Patchin rakkauden tasapainottelulla, joka on romahtaa joka käänteessä. Nyt Patchin ollessa suojeluenkelin hommissa, tuntuu seurustelu lähes mahdottomalta. Nora epäilee Patchin tunteiden syvyyttä, sekä uskoo, että tuo salailee häneltä asioita. Luottamus Patchiin horjuu vain enemmän, kun tuon yllättävä kiinostuminen sietämätöntä Marcieta kohtaan alkaa, eikä Patch suostu selittämään syytä siihenkään. 

Kaiken keskellä Nora alkaa tonkimaan omaa menneisyyttä, yrittäen löytää vastauksia isänsä murhaan ja muita puuttuvia palasia palapelistä. 

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Eka osa taisi olla lähinnä tutustumista, koska toinen osa oli heti ensimmäiseltä sivulta tapahtumia täynnä, aina viimeiselle sivulle saakka. Tapahtumat oli jälleen hyvin kehitelty niin että joutui todella kirjaa lukemaan, jotta pysyisi perässä. Mun mielestä on vielä hauskempaa, että heti ekalla sivulla oli täysin varma, kuka on kaiken takana, mutta vasta viimeisillä sivuilla saatoin kokea karkean totuuden siitä, että olin ollut väärässä luulossa koko kirjan ajan ! Siinä vaiheessa kirjailija on oikeasti onnistunut, todella hyvin. : D Luulin vielä olevani fiksu ja kaikkea, että täähän oli selvä, mutta ehehei, en osannut arvata murhaajaa. En taaskaan. Juoni eteni jälleen samalla perjaatteella, että eka tapahtui ja sitten tapahtumat selitettiin viimeisillä sivuilla -and i like it ! ♥ 

"Sanohan Nora. Sinäkö tapoit rakkaan ystäväni Chauncey Langeaisin?"

Kirja päättyi niin kidusttavasti, että juoksin heti tänää pää kolmantena jalkana kirjakauppaan ja ostin kolmannen osan matkaan -jeaj ! Kolmatta osaa on kehuttu sarjan parhaimmaksi kirjaksi ja maltan tuskin odottaa, mitä kaikkea se kantaakaan sisällään. ;_; ♥

Ja aivan mahtava uutinen on, kun nettiä selasin, sain tietoon sen, että neliosaisesta kirjasarjasta on tulossa elokuva! Siis .. aivan mahtavaa! Vaikka toisaalta pelottaa, miten toteuttaminen onnistuu, mutta peukut sinne. Elokuvaa aloitetaan toteuttamaan tänävuonna, joten voi olla, että elokuva nähdään jo ensivuonna elokuvissa ! Sitä siis odottelemaan. : )

Langennut enkeli

Langennut enkeli ★★★☆☆

- Becca Fitzpatrick 

Teos, joka on yltänyt huimiin myyntilukuihin eri puolilla maailmaa.

Sillä Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, 
pimeyden kuiluihin ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.

Nora Greyn elämä on, kuin kenen tahansa normaalin nuoren tytön elämä. Patch-niminen muukalainen, joka yllättäen ilmestyy Noran elämää, muutta kaiken. Hiilenmustat arvet koristavat nuoren miehen alun selkää, sekä silmät ovat luonnottoman tummat. Nora tuntee useaan otteeseen Patchin läsnäolon, eikä hän ole selvillä mitä ympärillä todellisuudessa tapahtuu, kun oudot tapaukset alkavat lisääntymään.

Noran elämään ilmestyy ajan myötä myös Elliot, että Jules. Kumpikin vaikuttavat salaperäisiltä, varsinkin Jules, joka pysyttelee kauempana tilanteista, eikä ota mitään kontaktia. Elliot sen sijaan on ystävällinen, että lempeä. Kuka Patch on? Voiko tuohon luottaa? Vai onko Noran ystävän, Veen, varoituksissa sittenkin järkeä?

"En" En missään tapauksessa.

"Jos juokset jatkuvasti minua pakoon, et saa koskaan selville, mitä oikeasti tapahtuu."

"Se tarkoittaa korkea-arvoista enkeliä" Patchin äänessä oli selvää omahyväisyyttä.
"Mitä korkeammalle kohoaa, sitä kovemmin putoaa."

"Pelottaako?" Patch kysyi matalasti.

"Ei"

"Valehtelija"

"Laitan sanoja ja kuvia mieleesi, mutta on sinusta kiinni, uskotko niihin. Se on kuin arvoitus.
 Mielikuvat menevät päällekkäin todellisuuden kanssa, ja sinun on tajuttava, mikä on totta."

"Ruumiini on vähän kuin lasia. Todellinen, mutta vain pinta, joka heijastaa ympärilläni olevaa maailmaa. Sinä näet ja kuulet minut, ja minä näen ja kuulen sinut. Kun sinä kosketat minua, sinä tunnet sen. Minä en koe sitä samalla tavalla. En pysty tuntemaan kosketustasi. Koen kaiken lasilevyn takaa, ja ainoa keinoni päästä lasin läpi on ottaa ihmisruumis valtaani."

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kun aloin lukea kirjaa, musta tuntu, että olisin ottanut jonkun lasten kirjan käteen .. koska kirjan taso kirjoihin, joita oli ennen sitä lukenut, oli aivan eri tasoa. Oli vaikea saada kiinni kirjoitustyylistä, sekä kirjan maailmasta. Muutamat luvut menivät hapuillen, sekä Noran hahmo tuntui todella kaukaiselta, että ... jollain tapaa todella vaikealta. En päässyt hahmoon kunnolla sisään, saatika koko kirjaan. Meni monta lukua, että pääsin johonkin järkeen siitä, mistä oli kysymys. Patchin hahmon ärsytti, mutta vähitellen rakastuin tummaan ja salaperäiseen henkilöön mielihyvin. Kyllä, tuon hahmo oli kuvattu täydellisesti. Myös kirjan yllättävät tapahtumat on osattu hyvin miettiä ja kehitellä, niin, ettei heti tajua mistä on kyse, vaan salaisuus säilyy tasan niin kauan, kun kirjailija on sen halunnut säilyttää. Kirja on lähinnä koottu sillä periaattella, että eka asioita tapahtuu, eikä niistä tajua yhtään mitään. Lopussa avataan jokainen tapahtuma aivan juurta jaksaen, miksi, miten ja kuka. Ja itse koin ainakin suuria aaaa -elämyksiä, kun luin loppua. : ' D
Kuiteeeeenkin ... kirja oli ihan jepa. Ja nyt luen jo toista osaa, yash! Oli muuten myös eka kirja, joka sai mut tosiaan jännittämään ja pelkäämään päähenkilön puolesta, hahaha. Suosittelen kaikille kirjaa, jotka tykkäävät fantasiasta, että myös vähän erillaisimmista tarinoista. Nimittäin ei joka kirjassa puhuta raamatusta, taivaasta, että enkeleistä.

Hyvää ja pahaa, mutta tämän rajan puolen pelkkää pahaa

Onko tää tie tehty sittenkään ketään varten? Onko tää maailma vain ilmaa varten?

Ilma, joka kulkee jokaisen elämän ohitse. Ilma, joka tunketuu jokaisen elämään.

Onko hyvää ilman pahuutta, tai pahuutta ilman hyvää? 

Hyvää, pahaa -mutta silti niin vähän hyvää. 

Kaiken se kestää [ Uma Karma ]

Kaiken se kestää

Uma Karma

Lainasin aiemmin kyseisen kirjan kirjastosta, mutta jostain syystä vaivuin siihen tilaa, etten jaksanut pitää kirjasta kiinni, mutta viimein, kun hankin kirjan itselleni kirjahyllyyn, sain sen jopa luettua.  

Varoitus mahdollisesta spoilailusta 

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei kättäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."

Niin alkaa kirja, joka kertoo kahdesta nuoresta miehen alusta, heidän rakkaudestaan. Tuukasta, joka rakastaa skeittausta. Sekä Luukaksesta, joka on omistanut elämänsä harrastuksilleen, vanhempiensa jatkuvalla painostuksella. Tuukas tuntee vetoa urheiluluokalla olevaan Luukasta kohtaan, sekä saa huomata, että ei ole yksin tunteidensa kanssa. Kuten jokaisella suhteella, on myös tällä kielletyllä suhteella ongelmansa. 

Kaikki lähtee kun Luukas yllättäen kutsuu ujon, sekä vierastavan Tuukan luokseen bileisiin. Tuukalla on tottakai pelkonsa, mutta pelot vedetään yli, kun Luukas tekee heti tunteensa selviksi. On varmasti helpompi sanoa ja ihmetellä, mitä ongelmia on, mutta kun avarretaan tarinaa enemmän. Luukaksen vanhemmat vaativat pojaltaan kaiken maan ja taivan väliltä -painostavat opinnoissa, harrastuksissa, tulevaisuudessa. Tuukan perheessä lienee eniten ongelmia Tuukan skeitti harrastuksen parissa, jossa hän teloo itseään jopa sairaala kuntoon. Kirja on aloitettu lukion alusta ja läpi käydään lukion aikainen aika, sen tuottamut tuskat ja ongelmat, sekä lukion jälkeistä aikaa. 

Enempää en itse kirjasta viitsi kertoa, mutta, mielipidettä.

Mun mielestä tää kirja on oiva isku nuorille, jotka käyvät ammattikoulua tai lukiota, miksei myös vanhemille ihmisille. Kirja käsittelee tunteita koulun aiheuttamasta tuskasta, sekä suhteen tuottamista ongelmista. Kirjassa omasta mielestä hypitään välillä yllättävällä tahdilla, eikä sitä kerrota, kuin vasta hetken päästä tekstissä. Tietenkin ymmärtää, kun käydään koko lukio vaihe läpi, olisi tuskastuttavaa kirjoittaa koko kolme vuotta päivästä päivään. Itselle ehkä eniten jäi mieleen, kun pojille tulee välirikko suhteessa ja yllättäen onkin humpsahtanut viitisen vuotta eteenpäin? Aika oli vain raa'asti skipattu, sen enempää tunteilematta. Tottakai molemmat nuoret olivat ihan eksyksissä, rikki ja pohjalla .. etenkin Tuukka, mutta oli hassua vain hypätä niin monta vuotta eteenpäin, vaikka edellisellä sivulla luvattiin rakkautta toisilleen. Toisaalta .. niinhän se oikeassakin elämässä voi mennä, mm.

Kuitenkin. Mun mielestä nuorten asioita ja tunteita oli hyvin käsitelty kirjassa loppujen lopuksi ja itselle etenkin jäi päähän Luukakselle kertyvä järkyttävä stressi, sekä paine koulun tuottamasta ahdingosta. Sekä siitä aiheutuvat jälkiseuraukset, että siitä selviäminen. Ja vaikka kirja kertookin kahden pojan rakkaudesta, ei kirjassa missään vaihessa perehdytä seksuaaliseen kanssakäymiseen sen paremmin, vaan kirjoitus on siistiä ja peiteltyä, vaikkakin tietenkin tuntemukset tässäkin asiassa tuotiin esille. 

Suosittelen kirjaa luettavaksi. Ihan avartava kokemus, jos haluaa lukea kirjan, joka perehtyy tuiki normaaliin elämään. Rakkauteen, joka vaatii ehkä enemmän töitä, mutta rakkauteen, joka myös ansaitsee sen työn.

Vielä Uman omia sanoja kirjasta lainatakseni;

Homoseksuaalisuuden ohella kirjassa tärkeässä osassa on poikien välinen ystävyys sekä arkipäivän murheet ja ilot. Käsittelen asioita, jotka tulevat ajankohtaiseksi nuoren ihmisen elämässä ennemmin tai myöhemmin: ensimmäinen seurustelusuhde, vanhempien ja koulun asettamien paineiden ristituli, kaveripiirin odotukset, erilaisuuden pelko, jatko-opiskelu, oma ensiasunto ja tietysti se jokaista kuumottava ja yhtä lailla kiinnostava eka kerta. Kaikkea tätä tarkastellaan kahden teini-ikäisen pojan näkökulmasta.

Omistan kirjani kaikille niille pojille ja tytöille, jotka ovat joskus olleet hukassa itsensä kanssa, tavalla tai toisella.

Ihosi alla & Sisälläni

Mitä lukea Fifty Shadesin jälkeen ... 

(lue: mitä lukea, jotta kiinostus palaisi takaisin fifty shadesiin)

Ihosi alla ★★★☆☆

 -Lisa R. Jones  

Kirjan ensimmäinen osa pyörähtää jaloilleen Sara McMillan saatua käsiinsä tuntemattoman naisen päiväkirjan. Päiväkirjan, joka on uskalias, joka kertoo aina eroottisista hetkistä kipuun ja tuskaan. Sara päätyy taidegalleriaan ja hänen odottamattaan, hän myös päätyy galleriaan töihin. Pahaa aavistamatta, hän on täysin haltioitunut saamastaan tarjouksestaan työpaikasta. Saran pää tarkoitus selvittää tuntemattoman naisen, Rebeccan, katoamista alkaa hiipumaan, kun hänen eteensä on ilmestynyt kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: gallerian dominoiva johtaja Mark Compton ja salaperäinen, upporikas taiteilija Chris Merit. Sara huomaa pyörivänsä ympäri kehää, sekä seuraavansa Rebeccan jalanjälkiä uhkaavasti. Samaan aikaan, kun hän yrittää selvittää mihin Rebecca on kadonnut, hän käy itse lävitse suuria tunnekouhuja taiteilijan, että pomonsa myötä.

"Miksi joku niin selvästi tästä maailmasta lumoutunut on koulussa opettajana?"

"Mitä vikaa opettajan työssä on?" kysyn aivan niin kuin silloinkin, kun Chris Merit oli heittänyt minulle saman pallon. 

"Ei yhtään mitään."

Odotan miehen jatkavan, mutta hän ei tee sitä. Hän vain tuijottaa minua niin kiinteästi, että minun tulee levoton olo ja tekee mieli vaihtaa istuma-asentoa. 

"Minä rakastan opettamista", totean.

Mark vastaa nostamalla epäilevästi toista kulmakarvaansa.

"Ihan totta", intän mutta lisään heti vastahakoisesti: "Mutta pitää paikkaansa, ettei se ole minun todellinen intohimoni." 

Vastaus ei tule heti. Mark antaa minun kiemmurrella hetken katseensa alla. 

"Joten minäpä kysyn uudestaan", hän sanoo viimein. "Miksi sinä olet koulussa opettajana?"

Sisälläni ★★★★☆
 -Lisa R. Jones

Halusin vastustella. Minun olisi pitänyt panna vastaan. Mutta siinä huoneessa en ollut Rebecca. Olin ainoastaan hänen omaisuuttaan. Joskus aamunkoiteessa, kun olemme erossa toisistamme, haluaisin olla taas minä, Rebecca. En kuitenkaan ole varma, kuka se on. En ole varma, tunnenko itseäni enää. Kuka on Rebecca Mason? - näin on kirjoitettu kirjan toisen osan takakanteen. Rebeccan etsintä on yhä käynnissä, eikä päiväkirjoista löytyvät tekstit lupaa hyvää päätöstä etsinnöille. Sara joutuu taistelemaan omia demoneita vastaan, samalla, kun hän yrittää taitelijan Chrisin kanssa tasapainotella, saadakseen kiihkeän, mutta vaarallisen suhteen toimimaan. Hänen vallanhaluinen pomonsa Mark ei helpota tilannetta yhtään. Samaan aikaan kaiken keskellä Saran hyvä ystävä Ella, on kateissa ulkomailla. Kaikkein eniten Sara kuitenkin haluaa saada toimimaan suhteensa Chrisin kanssa, jonka omat demonit tulevat sekoittamaan pakkaa vaarallisella vauhdilla, joka vaatii molemmilta paljon ja enemmän.

Onnistun väläyttämään vaisun hymyn. "Tiedän."
"Et sinä tiedä sitä. Näen sen kasvoistasi."

Olen aina tiennyt, että olemme kaksi palapelin palasta, jotka sopivat yhteen ja täyttävät kohdan, joka on meidän kipumme. 
Joskus olin varma, että olemme liian rikkinäisiä ja tuhoamme väistämättä toisemme. Nyt uskon, että me pelastamme toisemme.

Tulee täydellisen turta olo, kohta en tunne enää mitään, mutta toivotan sen tervetulleeksi, koska ymmärrän sen mieleni selviämiskeinoksi. 

 ~ ~ ~ ~ ~ ~

Nyt luettuani molemmat osat, on varmaan aika antaa jotain palautetta? Jos kirjoja toisiinsa vertailisin, niin toisessa osassa tapahtuu paljon enemmän, kun taas ykkönen on lähinnä asioiden tutkimista, selittämistä jne. Itse kirjasarjaan .. hmm. Juoni itsessään on hyvä, että yllättävä. Asiat selvivät pala palalta, eikä kerrallaan kaikki. Pidin myös Saran eksyneestä roolista, siitä, että hän nousi naisesta, joka oli alentunut opettajaksi, mutta nousi taiteen maailmaan vain koska halusi niin. Taitelija Chris Merit oli kuitenkin suosikkini salaisuuksineen, että myös pelkällä taitelijan maineella. Sillä, että hän todella todella omistautui taiteelle, ei kuuluisuudelle. Tämänkin käydessä selkeästi ilmi galleria tilaisuudessa, jossa hän ei edes maininnut olevansa taiteilija. Kolmatta osaa siis odottamaan, jonka pitäisi ilmestyä marraskuussa, yay.

Miten tämänkin tarinan loppuun värität?

Miten tämänkin tarinan loppuun värität? Kirja-arvoisteluita, omia kirjoituksia. 

Allekirjoittaa muukalainen, joka palaa aina uudestaan ja uudestaan maailmaan, jota ei ehkä koskaan ollutkaan. 

Tervetuloa lukemaan, että kommentoimaan.