Langennut enkeli

Langennut enkeli ★★★☆☆

- Becca Fitzpatrick 

Teos, joka on yltänyt huimiin myyntilukuihin eri puolilla maailmaa.

Sillä Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, 
pimeyden kuiluihin ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.

Nora Greyn elämä on, kuin kenen tahansa normaalin nuoren tytön elämä. Patch-niminen muukalainen, joka yllättäen ilmestyy Noran elämää, muutta kaiken. Hiilenmustat arvet koristavat nuoren miehen alun selkää, sekä silmät ovat luonnottoman tummat. Nora tuntee useaan otteeseen Patchin läsnäolon, eikä hän ole selvillä mitä ympärillä todellisuudessa tapahtuu, kun oudot tapaukset alkavat lisääntymään.

Noran elämään ilmestyy ajan myötä myös Elliot, että Jules. Kumpikin vaikuttavat salaperäisiltä, varsinkin Jules, joka pysyttelee kauempana tilanteista, eikä ota mitään kontaktia. Elliot sen sijaan on ystävällinen, että lempeä. Kuka Patch on? Voiko tuohon luottaa? Vai onko Noran ystävän, Veen, varoituksissa sittenkin järkeä?

"En" En missään tapauksessa.

"Jos juokset jatkuvasti minua pakoon, et saa koskaan selville, mitä oikeasti tapahtuu."

"Se tarkoittaa korkea-arvoista enkeliä" Patchin äänessä oli selvää omahyväisyyttä.
"Mitä korkeammalle kohoaa, sitä kovemmin putoaa."

"Pelottaako?" Patch kysyi matalasti.

"Ei"

"Valehtelija"

"Laitan sanoja ja kuvia mieleesi, mutta on sinusta kiinni, uskotko niihin. Se on kuin arvoitus.
 Mielikuvat menevät päällekkäin todellisuuden kanssa, ja sinun on tajuttava, mikä on totta."

"Ruumiini on vähän kuin lasia. Todellinen, mutta vain pinta, joka heijastaa ympärilläni olevaa maailmaa. Sinä näet ja kuulet minut, ja minä näen ja kuulen sinut. Kun sinä kosketat minua, sinä tunnet sen. Minä en koe sitä samalla tavalla. En pysty tuntemaan kosketustasi. Koen kaiken lasilevyn takaa, ja ainoa keinoni päästä lasin läpi on ottaa ihmisruumis valtaani."

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kun aloin lukea kirjaa, musta tuntu, että olisin ottanut jonkun lasten kirjan käteen .. koska kirjan taso kirjoihin, joita oli ennen sitä lukenut, oli aivan eri tasoa. Oli vaikea saada kiinni kirjoitustyylistä, sekä kirjan maailmasta. Muutamat luvut menivät hapuillen, sekä Noran hahmo tuntui todella kaukaiselta, että ... jollain tapaa todella vaikealta. En päässyt hahmoon kunnolla sisään, saatika koko kirjaan. Meni monta lukua, että pääsin johonkin järkeen siitä, mistä oli kysymys. Patchin hahmon ärsytti, mutta vähitellen rakastuin tummaan ja salaperäiseen henkilöön mielihyvin. Kyllä, tuon hahmo oli kuvattu täydellisesti. Myös kirjan yllättävät tapahtumat on osattu hyvin miettiä ja kehitellä, niin, ettei heti tajua mistä on kyse, vaan salaisuus säilyy tasan niin kauan, kun kirjailija on sen halunnut säilyttää. Kirja on lähinnä koottu sillä periaattella, että eka asioita tapahtuu, eikä niistä tajua yhtään mitään. Lopussa avataan jokainen tapahtuma aivan juurta jaksaen, miksi, miten ja kuka. Ja itse koin ainakin suuria aaaa -elämyksiä, kun luin loppua. : ' D
Kuiteeeeenkin ... kirja oli ihan jepa. Ja nyt luen jo toista osaa, yash! Oli muuten myös eka kirja, joka sai mut tosiaan jännittämään ja pelkäämään päähenkilön puolesta, hahaha. Suosittelen kaikille kirjaa, jotka tykkäävät fantasiasta, että myös vähän erillaisimmista tarinoista. Nimittäin ei joka kirjassa puhuta raamatusta, taivaasta, että enkeleistä.