Rebeccan kadonneet päiväkirjat ★★☆☆☆
-Lisa R. Jones
"Ja nyt", hän sanoi omistavasti, "sinä kuulut minulle."
Ihan aluksi haluan sanoa, että jos joku ei ole lukenut kirjoja; Ihosi alla, Sisälläni ja Paljastus niin ei kannata myöskään lukea tätä kirjaa. Vain omaksi parhaaksi on, jos luette kolme kirjaa ekana, sitten tartutte vasta tähän. Ymmärrätte paljon enemmän, vaikka tää kirja voisikin jotakuta houkutella.
Ja mä en aluksi tiennyt, että tää sisältää kaikki viisi päiväkirjaa, joten yllätys minullekkin, etten joutunutkaan odottamaan taas seuraavaan kuukauteen, että pääsisi uuden kirjan pariin. Toisaalta, nyt kun mietin uudestaan, en välttämättä olisi ikinä ostanut seuraavaa päiväkirjaa, ellei ne olisi yhteen koottu. Kuka tietää.
Yritän pitää tän tekstin taas asiallisena, mutta tää kirja aiheutti niin suuria kouhahduksia sisällä, että huuh, katsotaan miten selvitään.
Joten ... mistä aloittaisin.
Kirja siis sisältää nuoren naisen, Rebecca Masonin, kirjoittamia uskaliaita muistiinpanoja. Rebeccan elämä on raiteillaan, kunnes hän tapaa puoleensavetävän miehen, joka suorastaan viettelee hänet raiteiltaan. Rebecca yrittää vastustella, koska tunnistaa vaaran lukuisten painajaisten ansiosta. Painajaisista huolimatta Rebecca antautuu tuon miehen vietäväksi, miehen, joka omistaa gallerian, Mark Compton.
Kirja pohjautuu siis Inside Out menestyssarjaan, joka kertoo miten Sara McMillan löytää tuntemattomalle Rebeccalle kuuluneet päiväkirjat ja valuu kohti tuntematonta maailmaa. Päiväkirjat julkaistiin kirjan muodossa kaikille ihmiselle, joka antaa viimeisessä osassa myös sukeltaa Markin näkökulmasta tarinaan.
Oletko koskaan tavannut ketää, jonka tiedät heti voivan muutta koko elämäsi?
Olen kuullut sellaisesta, mutta ennen tätä iltaa en ole koskaa ennen kokenut mitään sen tapaistakaan.
Niin alkaa ensimmäinen päiväkirja kirjoitelma, 4. Joulukuuta 2010. Rebecca tapaa Markin sattumalta, kun hän jää gallerian ulkopuolelle ihastelemaan, uskaltautuen sisällä ja se virhe muuttaakin kaiken. Rebecca tuntee järjetöntä vetoa heti salaperäistä Markia kohtaan, joka tulee häntä vastaan. Rebecca ei lakkaa unelmoimasta taiteilijan urasta, joka vetää häntä miehen lailla puoleensa.
Ensimmäisen päiväkirja, joka toimii nimellä Viettelys, tuntui omasta mielestä töksähtelevältä. En meinannut päästä millään sisälle kirjaan. Joltain osin musta tuntui, etten halua edes päästä sisälle. Olin lukenut sarjan kolme kirjaa, tiesin tarinan ja tiesin miten se kulki, joten tuntui inhottavalta lukea tarinaa 'aikaa ennen' niitä kirjoja. En halunnut lukea Chrisistä, eli Saran miehestä mitään, mutta tiesin, että se voisi olla väistämättä jossain vaiheessa edessä. Onneksini missään vaiheessa hän ei tullut sen enempää esille, vaikka toisaalta olisin halunnut tietää, mikä hänen ja Markin välillä hiersi alusta alkaen.
Sopimus
Ensimmäinen päiväkirjoitus 17. helmikuuta 2011. Rebecca oli valunnut Markin verkkoihin, vastusteluista huolimatta. Mark oli ottanut esiin subin ja Isännän välisen sopimuksen, jota Rebecca alkoi kuumeisesti miettimään. Hän ei ollut ikinä halunnut suhdetta, ei ikinä halunnut luottaa muihin kuin kuolleeseen äitiinsä, johon oli myöskin joutunut pettymään loppumetreillä. Rebecca kaikesta huolimatta harkitsi suhdetta, harkitsi pakotietä, jota Mark tarjosi hänelle. Rebecca mietti kirjoituksissaan, mitä tekisi ja aloin päästä hieman paremmin päiväkirjojen maailmaan. Kirjaili selvästi sai itsekkin paremmin kiinni, kun kirja alkoi luistamaan.
"Sopimuksen allekirjoittamiseen saakka sinun turvasanasi ratkaisee. Käytä sitä vapaasti.
Kun käytät sitä, minä lopetan heti sen, mitä olen tekemässä. Sano se nyt."
"Mutta en minä halua, että sinä lopetat."
Hän nauroi, hiljaa ja kiusoittelevasti.
Ehkä se on minun pahin pelko -että hän saa minut unohtamaan, kuinka olla yksin.
"En voi tehdä sitä täällä", henkäisin ja lattia tuntui pettävän altani.
"Ihmisten pitää päästä vessaan."
"Kyllä voit ja sinä teet sen myös."
Rebecca useaan otteeseen päätti, ettei allekirjoita sopimusta, mutta useaan otteeseen myös päätti,
että nyt hän sen kirjoittaa, nyt hän on valmis.
Alistettu
Ensimmäinen päiväkirja teksti päivältä 14. Maaliskuuta 2011
"Sinä et allekirjoita sopimusta etkä pujota sormusta sormeesi ennenkuin minä sanon, että olet valmis",
kyllä Rebecca kirjoitti sopimuksen, mutta Mark torjui hänet heti kiitoksena.
"Minä - minä en tajunnut....minä-"
"Juurikin näin. Sinun pitää opetella ajattelemaan."
"Kuka tässä on?", mies kysyi.
"Ihastuttava uusi lupaus", Isäntäni vastasi.
"Todellakin. Saanko ihastella häntä?"
Isäntäni kosketti minua selkään. "Katso häntä", hän määräsi.
19. Maaliskuuta 2011 Rebecca viimein kirjoitti Markin suostumuksella sopimuksen.
Hän oli viimein valmis, vai oliko sittenkään?
Valtias
Seuraava päiväkirja aloitettiin vasta 4. Toukokuuta 2012. Eli vuosi oli vierähtänyt. Minusta se oli ihan mukava veto kirjailijalta, sillä ei oikeastaan kukaan olisi jaksanut lukea tasapaksua toimintaa päivästä toiseen. Varsinkin, kun kirjailija osasi tiivistää vuoden tapahtumat hyvin. Tän päiväkirjan aikana mun into Markia kohtaan laski järkyttävällä nopeudella, vaikken oikeastaan missään vaiheessa kirjaa Markista pitänytkään.
Rebecca aloittaa päiväkirjan kirjoituksena palanneista painajaisista, joissa hän katselee itseään kuolleena. Mark on lähtenyt matkoille ja Rebecca viettää aikaansa hänen luonaan, hänen asunnossaan. Rebecca alkaa olemaan pahasti hakuteillä. Rebecca alkaa ymmärtämään, ettei tilanteessa ole mitään järkeä.
"Et ole talossani"
"En niin, olen asunnollani"
"Tämä on minun kotini"
"Ei, kotisi on minun luonani"
Minä kuulun hänelle. En hänen luokseen. Paikkani on hänen vuoteessaan,
ei hänen rinnallaan -eikä hänen elämässään.
Rebecca ja Mark olivat risteyksessä, jossa rakkaus astui voimaan ja Mark ei tiennyt muusta kuin sopimuksista.
Rebecca oli saanut tarpeekseen, mutta Mark halusi taistella.
"Rebecca." Hän kumartui suutelemaan minua.
"Punainen", sihautin.
Toinen Isäntä on täällä ja haluaa kuulemma keskustella maalauksesta, jonka eteen olen tehnyt töitä hänen hyväkseen.
Tiedän kuitenkin, että hän on täällä kokonaan toisesta syystä.
Rebecca ja Mark sopivat tilanteen, yrittivät vielä,
mutta Rebecca oli jo päättänyt, ettei solmisi uutta sopimusta. Hän oli tehnyt päätöksensä, viimein.
"Onko sinun Isäsikin täällä? Haluatko käydä hänen haudallaan?"
Olin kertonut hänelle, etten tiedä isäni henkilöllisyyttä, mutta hän ei ollut kuunnellut.
Valtiaan tarina
Tässä vaiheessa päiväkirja kerronta jää pois, ja kirjoittaja hyppää Markin kenkiin. "Tämä ei ole ohitse", hän sanoi ennen kuin kääntyi ja käveli pois' -poimin kohdan vielä edellisestä päiväkirjasta, kuin ironina. Mark ei tiennyt mitä oli saanut aikaan, eikä voinut myöskään päättää seuraavista tapahtumista. Kaikki oli kuitenkin ohitse. Mark joutui suuntamaan toiseen maahan, kun äitinsä syöpädiagnoosista ilmoitettiin.
Päätin jättää huomioitta asioita, joita ei olisi pitänyt, ja minulle hyvin tärkeä ihminen joutui kärsimään seuraukset. -Tekisi mieli antaa Markille aplodit, mutta tässä vaiheessa oon jo niin turhaantunut hahmoon, että mua inhottaa jatkaa lukemista.
Luotan tähän naiseen enemmän kuin luotan itseeni tällä hetkellä.
Ja se pelottaa minua enemmän kuin mikään pitkään aikaan.
"Kuka sanoo, että minulla on sääntöjä?"
"Älä viitsi. Sinulla on niin paljon sääntöjä, että säännöillä on sääntöjä."
Mark kertoo tapaavansa Crystalin, joka on hänen alaisensa. Mark kamppailee ajatustensa ja oman itsensä kanssa.
"Luulenpa, ettet luota ihmisiin koskaan."
Tähän on hyvä päättää tämän sarjan arvioimen ja hypätä omiin ajatuksiin, mm.
~ ~ ~
Annoin kaksi tähteä kirjalle, sillä alussa kirjaan oli todella vaikea päästä sisälle. Tottakai kirjasarjan lukeminen helpotti ja ilman sitä, lukeminen olisi ollut ihan turhaa. Oli outoa lukea Rebeccan näkökulmasta, koska oli tottunut Saraan ja oli vielä oudompaa lukea Chrisistä juttuja. Kirjailija ei saanut minua kertaakaan tykästymään Markiin, ei edes hetkeksi. Ei edes viimeisen osan myötäkään. En tiedä oliko hänen tarkoitus tehdä Markista täysi paskiainen, mutta .. sitä se mun silmissä oli. Markin menneisyydestä olisi minun mielestä voinut avata, vaikkakin se painii ristiriidoissa totuuden kanssa, ettei Mark avaudu kenellekkään.
Kirjan parhain päiväkirja taisi olla kolmonen, se herkullinen keskikohta, jossa vaiheessa taiteillaan narulla, miettien kaatuakkoa hyvään vai huonoon. En itse tottunut heti tapaan kirjoittaa päiväkirjalle, mutta okei, se toimi pidemmän päälle kun alkoi tapahtumaan. Rebecca kuvaili asioita hyvin, vaikka totuudessa ei kukaan muistaisi niin selkeästi tapahtumia, muttta okei, ei koko kirjassa olisi ollut mitään järkeä.
Markin käytös mua inhotti alusta loppuun, loppua kohden kiristyen naurettavaksi. Mun ei olisi tehnyt mieli lukea enää sen omaa kertomusta, eli viimeistä 'päiväkirjaa', mutta luinpas kuitenkin. Ei olisi ehkä pitänyt ja jos joku miettii lukeakko vai ei, niin varautukaa ihan huolella. Itse vedin tunteet heti pois pelistä, kun tartuin kirjaan. Luin kuin en tiedostaisi tapahtumia, mutta mua järkytti kuinka idiootti se mies olikaan. Hahaha, ihanaa tuntea tälläistä vihaa hahmoa kohtaan! Kuinka mies voikaan vain kuitata toisen menettämisen, kuinka mies voikaan vain hypätä toisen naisen kanssa sänkyyn. Inhottaa miehet, inhottaa niin paljon tän kirjan takia, ahaha... luoja.
En sitten tiedä, kannattaako tota kirjaa lukea edes sarjaan hurahtaneet. Kirja ehkä saa aikaan, että haluaa palata takaisin Saran ja Chrisin pariin, mutten tiedä pystyisinkö enää suodattamaan Markkia ja mainintoja Rebecasta. Saa nähdä, josko vielä jaksaisin paneutua sarjaan uudestaan. Tätä en uusiksi luen, sen jo tiedän. Toisaalta oli avartavaa lukea tarinaa eri näkökulmasta, jota ennen en ole tehnyt, joten jännää siksi, mutta ... tämä sarja sisältää niin paljon mustasukkaisuutta joka räjäyttää koko pakan, sekä sopimuksia vailla rajoja, että eieiei. En lakkaa sanomasta, että kirjailija on hyvä. Lisa todella osaa kirjoittaa, kuvailla ja toteuttaa hahmot. Enhän mä voi vihata koska se loi idioottimaisen hahmon, mutta hei ilman Markkia eihän tässä jutussa olisi ollut yhtään näin paljon tunteita ainakaan lukijalla ! Haha. Jos joku kysyy suosittelenko kirjaa, niin suosittelen sarjan lukijoille, jotka kestää myös 'vähän' idioottimaisemman miehen seassa. Avartaa tarinaa ehkä hieman.
Odotan innolla Lisan uutta kirjasarjaa, Amy Bensenin Salattu elämä, jonka ensimmäisen osan on määrä ilmestyä maaliskuussa. Toivottavasti kirjailija on saanut täysin uudet kuviot, eikä toista tätä tarinaa.
Innolla siis odottamaan.
