VÄLIMIES

VÄLIMIES

                                                                               - Neil Cross

★

"Sinä olet Jon"

"Ei, tarkoitan kuka minä todella olen."

Jon Bennet tekee töitä Tatuoidulle miehelle. Hän on ihanteellinen työntekijä: tehokas, tarkka ja aina uskollinen miehelle, jonka puolesta hän tappaa ja silpoo, ja jonka nimen hän opettaa ihmisille uskollisuuden merkityksen ja petoksen seuraukset. Jonin elämäntyyli ei salli ystävyyssuhteita, ja hän onkin eristäytynyt miltein täysin muista ihmisistä - kunnes hän tapaa Andyn ja Cathyn, vanhat ystävänsä, jotka ovat nyt naimisissa ja joilla on lapsi. Yhtäkkiä Jonin järjestelmällistä, kurinalaista elämää uhkaa ystävyys. Ja tatuoidun miehen maailmassa rakkaus on kaikkein suurin heikkous, heikkous, josta saa rangaistuksen. 

”Mikä sinua esti? Sinä olit aina terävä tyyppi. 

Me kaikki uskoimme, että sinusta tulisi vielä tohtori tai jotakin.”

”Tiedäthän millaista se on. Kaikkea sattuu”

”Hänet oli pilkottu kappaleiksi julmassa ja raivoisassa verityössää”

”Minkä sille voi? Haluaisitko minun itkevän ja kehuvan, miten mukava kaveri hän olikaan.”

”Herran tähden, joku tappoi hänet”

”Sitä sattuu.”

Kukaan ihmisistä, jotka tuijottivat ruumista nautamaisen tylsinä, ei ollut yrittänyt antaa ensiapua eikä kutsunut ambulanssia. Sen sijaan he parveilivat ruumiin ympärillä kuin palkatut surijat tai kylähullut.

Täytyy sanoa aivan ekaksi, että oli eka kirja tätä luokkaa. En osaa verrata siis kirjaa mihinkään toiseen kirjaan, mutten tiedä toisaalta, haluaisinko lukea mitään vastaavaa. Heti kirjan alkaessa jouduin harkitsemaan moneen otteeseen, laskenko kirjan pois käsistäni vai jatkanko. Siitä huolimatta jatkoin, sillä kirjailjan tapa kirjoittaa oli sulava, että helppoa luettavaa. Kirja alkaa kuvaamalla Jonin normaalia arkea, jossa hän toimii salamurhaajana. Alussa myös käsitellään suhdetta Tatuoituun mieheen. Uskollisuutta, tuntematonta rakkautta, että välittämistä. Hahmot kuvataan selkeästi, ja kaikilla on selvät omat näkemykset. 

”Paskassa rypeminen ei ole mikään keino paeta metafyysisiä asioita. Se on älyllistä ja eksistentiaalista pelkuruutta pahimmillaan. Kun upottaudut oksennukseen ja paskaan, se on pelkkä rakkamainen tapa välttyä kohtaamasta sitä, mikä on todella tärkeää.”

Kirjan teksti on sulavaa, mutta myös todella karua, suoraa ja epäsiistiä. Kirjailija ei ole säästellyt kirosanojen käytössä, tai eritteiden peittelemisessä. Välillä siitä huolimatta ampuu yli, kirjoittamalla hahmojen piereskelystä, tai suolistoista. Jos joku tykkää, pisteet sille, itseäni ei nyt oikein houkuttanut niillä hetkillä. Välillä siis joutui lukemaan vähän läpi sormien, jättäen huomiomatta tietyt sanat. 

”Ei riitä, että tuntee itsensä. Sinun tulee riemuita siitä, mitä olet. Minusta on inhottavaa nähdä sinun seurustelevan hylkiöiden kanssa, koska pelkäät myötää sen, minkä tiedät. He eivät pidä sinua todellisuudessa, he vetävät sinua pohjasakkaan.”

Jonin rooliin on helppo heittäytyä, hahmon kuvailu on siis taitanut onnistua. Myös ajatukset ovat kuvattu hyvin. Sulava teksti taisi olla tämän kirjan pelastus. Toisaalta, jos tykkää lukea murha -kirjoja, että tälläistä naurettavaa rellestämistä, voi olla että tykkääkin. Sinänsä mukava avaus maailmaan, josta ei niin ole minkäänlaista kuvaa, saatika tule koskaan olemaan tämän parempaa kuvaa. En epäile, että kirja olisi huonoimmasta päästä. Idea oli hyvä, että suunniteltu. Yllättäviä kohtauksia ei niinkään tullut, miinukset siitä. Ja jos jotain yllättävää tulikin, ne tuli, eikä niitä jääty sen enempiä suremaan. Lukija vaan saattaa jäädä ihmettelemään, mitä äskeisessä luvussa oikeasti tapahtui. 

Hän halusi syleillä itseään, astua ulos tästä hauraasta, 

rikkoutuneesta kuoresta ja sulkea sen sisäänsä, antaa sille anteeksi ja suojella sitä.

 ”On yksi ainutkertainen päätös, joka määrää koko sinun elämäsi kulun. Voit hypätä itse tai antaa jonkun tuupata sinut alas. Ne, jotka hyppäävät itse, saavat tietenkin valita suunnan.”

 Huomasin, että kirjasta on myös tehty elokuva. Traileri hämmensi itseni niin pahasti, että toivoin, että en olisi ikinä edes nähnyt sitä. Toki kirja on vanha, että myös sen myötä elokuva. Joten sillä on ehkä osuutta asiaan. Mutta kuten sanoin, voin suositella kirjaa murha -kirjoista kiinostuneille, että aikuisille. Ehkä nuoremmille, jos he pystyvät sulattelemaan sitä rajua tekstiä. Itselleni tämä kirja ei jättänyt oikein minkäänlaisia tuntemuksia, taikka ajatuksia. Todella tyhjentävä fiilis kaikkien sivujen jälkeen. 

”Sinun on tunnettava kaikki menneet vaiheesi voidaksesi rakastaa ihmistä, joka sinusta on tullut.”

 ”Minä vihaan ihmisiä, jotka tietävät kaiken hinnan mutta eivät minkään arvoa”

Seuraavana luettavana: J.R. Ward - Halu 

PANDEMONIUM Rakkaus on kapinaa

PANDEMONIUM

rakkaus on kapinaa

                                                                               - Lauren Oliver 

★★★★

”Kaikki, mitä sinä olit, entinen elämäsi, ihmiset, jotka tunsit... tomua"

Ikuisuus muuttu sekunneiksi, pirstoutuu palasiksi. Lenan ja Alexin piti olla ikuisuus yhdessä, mutta ikuisuus päättyi oikean ja väärän rajalle. Lenan täytyi kohdata yksin, ilman henkilöllisyyttä, ilman turvaa, täysin uusi elämä ja ympäristö. 

Elämä on sekaisin, mutta Lena kasvaa mukana kuin sinnikäs taistelija. Hän on menettänyt elämänsä rakkauden, mutta soluttautuu vihollisten joukkoon kuin olisi oikeasti osa heitä ja heidän elämäänsä. Ei tunteita, ei rakkautta, ei ilmeitä kasvoilla. Onko rakkaus ja vapaus todella sen kaiken kivun arvoista? Onko tunteet todella sen arvoisia, että niistä täytyisi uhrata henkiä ja käydä sotaa? Sodan keskellä käydään taistelua ihmisyydestä, eikä ilman uhreja voida selviytyä.

Terveen yhteiskunnan työkalu on tässä: tottelevaisuus, sitoutuminen ja yhteisymmärrys. 

Vastuu on sekä hallituksella että kansalaisilla. Vastuu on sinulla.

Voitte arvata, miten vaikea on tarttua kirjaan, jossa toinen päähahmo kuolee. Mutta kuinka kipeästi sitä haluaa tietää, miten toinen jatkaa kulkemista maailmassa, missä mikään ei ole kuten on tottunut. Ei ole ruokaa, joka aamu herää ja täytyy miettiä miten siitä päivästä selviytyy. Kävin kuitenkin ostamassa kakkosen etukäteen, ennen kuin edes ykkönen päättyi ja mun piti heti ottaa kakkonen käsiin ykkösen päätyttyä. Aluksi oli todella vaikea päästä kiinni, eikä mua edes kiinostanut päästä kiinni. Lena oli yksin korvessa, keskellä metsää, vieraiden armoilla. Ei vain innostanut. Heitin kirjan säilöön, aattelin, että jatkan kun kiinostaa. Kiinostus ei palannut, mutta päätin, että yritän pusertaa. Ja jo heti toisen luvun jälkeen luin lukuja ahmien, saamatta tarpeekseni. 

Kirjoittaja on muuttanut kakkosessa tapansa kirjoittaa, eikä lukujen alussa ole enää 'alkutekstejä', joka on kauhean harmi. Itse pidin niistä erityisen paljon. Kirja etenee, että joka toinen luku on sitten, ja toinen nyt. Siinähän yleensä käy niin, että aina sitten ajassa tapahtuu jotain jännittävää, sekä nyt ajassa, joten kirjaa täytyy vain ahmia, ahmia ja ahmia. Aivan hirvittävällä kiireellä.

Suru on kuin uppoamista, haudatuksi tulemista. Olen vedessä, joka on pohjahiekan myllerryksestä kellanruskeaa. Jokainen hengenveto tukehduttaa. Ei voi pitää kiinni mistään, ei ole laitoja, ei keinoa ryömiä ylös. Ei auta muu kuin päästää irti. Päästää irti. Tuntea paino kaikkialla ympärillä, tuntea keuhkojen rutistuminen, hidas, matala paine. Vajota syvemmälle. Ei ole muuta kuin pohja. Ei ole muuta kuin metallin maku ja mennen kaiku ja päivät, jotka näyttävät pimeydeltä. 

Kun viimein pääsin kirjaan kiinni, enkä halunnut irroittaa otettani, kirja oli todella sujuva jälleen mitä edeltäjänsä. Juoni kulki tasaisesti, ei niin yllättävästi, mitä ykkösessä. Osasi odottaa joitakin asioita, mutta yhä kirjailija hallitsi yllättävät tapahtumat. Eniten ihastutti, kuinka kirjailija osasi kuvata viemäri kohtaukset, sekä niiden alla olevan maailman, että elämän. Itsellä on todella vaikea kirjoittaa mitään utoopista, että todella vaikea kuvata niin erikoisia hahmoja. Kirjailija kuitenkin suoriutui erikoisten hahmojen toteutuksessa erityisen hyvin, että loi hyvin kuvan elämästä viemäreissä. Tuntuu kivalta, kun kuvailu on onnistunut, niin siihen voi vain valua eikä tarvitse panikoida, että ei nyt saa mistään kiinni. Sitä vain tarvitsee lukea, ja jo elää siinä maailmassa. 

Mieleeni juolahtaa silloin, että ihmiset itse ovat täynnä tunneleita: mutkittelevia, tummia tiloja ja luolia. On mahdotonta tietää kaikki paikkoja heidän sisältään. Mahdotonta edes kuvitella.

Ääh, haluaisin vain halata ja kiittää kirjailijaa jo nyt. Ennen kolmosta. Oon ihastunut tähän sarjaa sydäntä myöden. Maailma, jossa rakkaus on kiellettyä, mutta kipeästi kaivattua. Kaksi maailmaa, jotka elävät rinnakkain, mutta vastakkain. Ihmiset sekoittuivat toistensa sekaan, näyttelee hyviä, näyttelee pahoja. Lopulta käyvät toistensa kimppuun, jokainen puolustaakseen omaa kansaa. Haluan palavasti tietää, kuinka kirjailija on päätänyt lopettaa tämän sarjan ja päättykö se edes kolmoseen. 

Papit ja tiedemiehet ovat yhdestä asiasta oikeassa: 

sydämeltämme, pohjiltamme, me emme ole eläimiä kummempaa. 

Nyt joudun kuitenkin lukemaan välissä jotain muuta, vaikka se kuinka turhauttaa. Tunnetusti kirjat lopetetaan aina siihen kohtaan, että mieli lakastuu jossei pääse heti ostamaan seuraavaa. Tämä kirjailija tekee sen hieman liiankin hyvin, enkä tiedä miten osaan paneutua mihinkään muuhun kirjaan. Ääääääääääh. Täytynee kai yrittää kuitenkin. Mutta kuten toistettua, suosittelen tätä kirjaa ja sarjaa jokaiselle -käykää jo ostamassa omat !

"Meille puhutaan riskeistä ja vahingoista, vaurioista ja sivuvaikutuksista. Mutta mikä vaara meitä uhkaa kansana ja yhteiskuntana, jos emme toimi? Jollemme halua suojella kokonaisuutta, mitä hyötyä on vain pienen osan terveydestä? Tämän täytyy olla meidän yksi ja ainut, yhteinen päämäärämme. Tämä on mielenilmauksemme ydin. Me pyydämme hallitustamme, tiedemiehiämme, laitoksiamme suojelemaan meitä. Me pyydämme, että ne luottavat ihmisiinsä, luottavat Jumalaan ja Hänen järjestykseensä. Eikö Jumalakin torjunut tuhansien vuosien aikana miljoonia lajeja, jotka olivat jotenkin viallisia, koska Hän halusi täydellisen luomakunnan? Emmekö me opikin, että toisinaan on tarpeen puhdistaa pois heikot ja sairaat, jotta saamme paremman yhteiskunnan?"