DNA

DNAni on täynnä virheitä. Vääriä soluja, vääriä yhdistelmiä. Tiedättekö millaista se on; elää virheenä. Turkijat, lääkärit, tohtorit -kaikki kauhuissaan. Suonissani kiertää väärät kirjaimet, joita ei kuuluisi olla. DNA, se kertoo mikä olen, mistä tulen. Kuin epätoivottu lapsi, monsteri tai jos vain mahdoton.

Ihmiset aina pelkää, jos väärät yhdistelmät suoniin pääsee. Onko se sairaus, viirus tai vain bakteeri. Ei.. loinen. Loinen on osa minua, ei .. minä olen Loinen. Ei parannuskeinoa, ei lääkitystä. Pahinta on ikuisuus. Ikuisesti kuollut, Loinen.

Millaista on elää itsensä kanssa, kun tappaa rakkaansa.
Millainen hirviö pitää olla, että jonkun tappaa.
Millaista DNA:ta täytyy kantaa, että niin sekoaa.

DNA, jos sut ulos itsestäni voisin vuodattaa. Jos voisin sut purkittaa, hyllyttää ja työntää pois. Ilman tätä DNAta elämäni valitsisin. Nyt olen kahden vaiheilla. Kertokaa joku, kuinka itseäni peilistä saatan katsoa. Kuinka itseäni kestän, siedän, saatika ymmärrän.

Ei elämä aina oo helppoo, enkä niin oleta.
En edes itseäni vihaa, en suoranaisesti.
Koitan kai oppia taas tajuamaan, ei mua ihmiseksi luotu. Ei edes sen kaltaiseksi. Vain ääriviivat mua ihmisestä muistuttaa.

Kiittää joskus haluaisin osata, vaikkei tää elämä paljoa antanut olet.
Tänää, ehken huomennakaa osaa -mutta joku päivä, joskus.

DNAni, ikuisesti kuitenkin ainut kaltainen.

Aavetyttö

Aavetyttö  ★★★★

            -Torey Hayden

Koskettava tositarina omaan varjomaailmaansa sulketuneesta tytöstä.

Jadie ei koskaan puhunut, ei nauranut, ei itkenyt. Kun erityisopettaja Torey Hayden viimein sai taivuteltua tytön puhumaan, mikään hänen urallaan kokemansa ei valmistanut häntä siihen tuskalliseen painajaiseen, jonka Jadie hänelle paljasti. Pieni tyttö oli vankina hirvittävistä muistoista rakennetussa helvetissä, ja opettajalta vaadittiin paljon myötätuntoa, rakkautta ja suurta rohkeuttakin saada "aavetyttöä" riivaavat pahat henget karkotettua. 

Torey Hayden on työskennellyt erityisopettajana kouluissa, sairaaloissa, laitoksissa ja yliopistoissa. 

Jadie siis kärsii valikoivasta puhumattomuudesta. Aiheena se itseäni kiehtoi vietävästi. Jadie oli sulkeutunut, kulki kumarassa ja kasassa, pelkäsi hämähäkkejä. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin Toreylta. En ollut aiemmin kiinnittänyt kirjailijaan mitään huomiota, niin hyvässä, taikka pahassa. Huomasin sujuvan kirjoituksen heti. Ei tarvinnut jäädä hetkeksikään selailemaan sivuja tylsistyneenä, koska juoni kulki tasaisen mukavasti. Ei junnailtu turhia, ei pohdiskeltu liikoja -muttei myöskään edetty liian nopeasti. Olen siis varma, että tulen heti mahdollisuuden tullen lukemaan lisää Toreylta kirjoja. Maltan tuskin palosta odottaa! 

"Arvaa mitä noille tuossa voisi tehdä?" Hän kosketti ranteessaan olevia suonia.
"Jos ottaa veitsen käteen ja leikkaa nuo, niin kaikki veri vuotaa pois. Se vuotaa niin nopesti, että siihen kuolee."

"Siksi kun minun on pakko olla kumarassa." "Miksi?" 
"Kun on pakko." "Mutta miksi?" "Ettei sisuskalut putoa."

Loputtomasti

Loputtomasti  ★

            -Lisa R. Jones

Olin ihan innoissani ykkösestä. Olin innoissani kakkosesta aina siihen saakka, kunnes tajusin että luoja mitä sopaskaa. Luin ykkösen uudestaan, sitten kakkosen perään. Eikä mulla oo mitään sanoja, millä kuvata tätä kirjasarjaa.

En voi suositella sitä kellekkään, vaikka pidän kirjailijan tyylistä kirjoittaa. Idea on hyvä, mutta normaali "arkielämä" on sommiteltu lyhyeksi.. ellei olemattomaksi. Tykkäsin Amysta yhä, mutta Liam eieiie ... ja koko todellisuudentaju katosi. Ei ihminen, joka on peloissaan, identiteetin kadottanut ja menettänyt, hyppää kenenkään kanssa sänkyyn. Ei todellakaan. 

Tän kirjan aikana tajusinkin, että nää erotiikkakirjat on yhtä tosia, kuin fantasiakirjat.

Se ajatus auttoi lukemaan tämän kirjan loppuun.

Mikä sitten pitää kirjan kourissa viimeisille sivuille?

Se tietämättömyys Amyn menneisyydestä. Se, kuinka paljastetaan pala palalta, muttei kokonaan. Ilmeisemmin kirjasta on tulossa ainakin kolmas. Totta kai tälläinen tyyli toimii, ihmiseen kuin ihmiseen. Vähänkin jos on utelias, ei voi jättää kesken. Inhottaa ajatella, että joudun ostamaan kirjan vain sen takia, että tiedän mitä Amy on kokenut. Mutta silti tiedän, ettei mikään paljastus voisi enää pelastaa tätä kirjasarjaa.

En tiedä suosittelisinko tätä kellekkään. Jos haluaa mysteerisempää luottevaa, joka on kuitenkin pilattu turhalla erotiikalla, olkaa hyvät. Ilman erotiikkaa kirja olisi luultavasti onnistunut loistavasti. Sekä jos kirjailija olisi malttanut pidättäytyä pidempään arkielämässä ja muussa, kuin joko a) Liamissa b) menneisyydessä c) ihanassa seksissä