Aavetyttö

Aavetyttö  ★★★★

            -Torey Hayden

Koskettava tositarina omaan varjomaailmaansa sulketuneesta tytöstä.

Jadie ei koskaan puhunut, ei nauranut, ei itkenyt. Kun erityisopettaja Torey Hayden viimein sai taivuteltua tytön puhumaan, mikään hänen urallaan kokemansa ei valmistanut häntä siihen tuskalliseen painajaiseen, jonka Jadie hänelle paljasti. Pieni tyttö oli vankina hirvittävistä muistoista rakennetussa helvetissä, ja opettajalta vaadittiin paljon myötätuntoa, rakkautta ja suurta rohkeuttakin saada "aavetyttöä" riivaavat pahat henget karkotettua. 

Torey Hayden on työskennellyt erityisopettajana kouluissa, sairaaloissa, laitoksissa ja yliopistoissa. 

Jadie siis kärsii valikoivasta puhumattomuudesta. Aiheena se itseäni kiehtoi vietävästi. Jadie oli sulkeutunut, kulki kumarassa ja kasassa, pelkäsi hämähäkkejä. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin Toreylta. En ollut aiemmin kiinnittänyt kirjailijaan mitään huomiota, niin hyvässä, taikka pahassa. Huomasin sujuvan kirjoituksen heti. Ei tarvinnut jäädä hetkeksikään selailemaan sivuja tylsistyneenä, koska juoni kulki tasaisen mukavasti. Ei junnailtu turhia, ei pohdiskeltu liikoja -muttei myöskään edetty liian nopeasti. Olen siis varma, että tulen heti mahdollisuuden tullen lukemaan lisää Toreylta kirjoja. Maltan tuskin palosta odottaa! 

"Arvaa mitä noille tuossa voisi tehdä?" Hän kosketti ranteessaan olevia suonia.
"Jos ottaa veitsen käteen ja leikkaa nuo, niin kaikki veri vuotaa pois. Se vuotaa niin nopesti, että siihen kuolee."

"Siksi kun minun on pakko olla kumarassa." "Miksi?" 
"Kun on pakko." "Mutta miksi?" "Ettei sisuskalut putoa."