Parempaa väkeä

Parempaa väkeä

                                                                          - Sarah Waters

★★★☆☆

Omapäinen Frances Wray asuu äitinsä kanssa lontoolaisella hienostoalueella. Perheen miehet ovat kuolleet ja jättäneet jälkeensä vain velkoja. Lopulta taloon on otettava vuokralaisia, vaikka se häpeällistä onkin. Yläkertaan muuttaa vauhdikas ja äänekäs Barberin pariskunta, Leonard on vakuutusmyyjä ja muodikas Lilian kotirouva. Frances suhtautuu aluksi Barbereihin ylenkatseella, mutta vähitellen hän ja yhtä yksinäinen Lilian ystävystyvät. Pian talo kuhisee salaisuuksia ja vaarallisia haluja.

-         -         -        -

Koko salakähmäinen suhde Lilianin kanssa, pienet varastetut tuokiot jatkuvassa pelossa – palkitsevat mutta pakenevat ajan muruset, jotka oli kaivettava kuoristaan kuin kotilot ja hotkaistava ovea tarkkaillen ja portaita kuulostellen niin, ettei niistä voinut koskaan nauttia rauhassa.

Odotin todella sitä, että saan lukea taas kirjaa josta ei ole montaa osaa kirjoitettu. Parempaa väkeä oli ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Sarah Watersilta. En tiennyt mitä odottaa, mutta halusin lukea kirjan, joka kertoo naisten välisestä suhteesta –kun siihen oli yhdistetty lisäksi historia niin en voinut vastustaa.

Ensinnäkin kirja on todella pitkä (s. 598) kun ottaa huomioon kuinka pientä tekstiä sivuilta löytyy, niiden yhdistävänä tekijänä kirja tuntui todella pitkältä vaikka onhan noita tuon pituisia tullut aiemmin myös luettua. Muhun meinasi iskeä monta kertaa epätoivo, ja meinasin jättää kirjan kesken. Välillä koin itse, ettei ihan kaikkia aamutoimia jokaiselta aamulta tarvitse kirjoittaa. Sinänsä tykkään, että asioita kuvaillaan mutta kaikella on rajansa. Ja varsinkin kun itse olen lukijana niin levoton, että jos ei kirjoitus pidä otteessaan niin kyllästyn todella herkästi. Muuten pidin luettavuutta helppona.

Juoni oli sen sijaan täysin uusi itselleni, joten pidin siitä erityisesti. En ole lukenut paljoakaan kirjoja, jotka sijoittuvat historiaan joten tällainen näkökanta oli todella piristävä. En myöskään kirjaa aloittaessa tiennyt millaiseksi murhamysteeriksi kirja muuttuu, mutta toisaalta sekin oli ihan kiinnostavaa. En oo ikinä tarttunut murhakirjoihin, koska ei ole henkilökohtaisesti koskaan erityisesti kiinnostanut. Joten oli mukava päästä lukemaan murhan ratkontaa, vaikka… tiedän nyt, etten jatkossakaan tartu murhakirjoihin.

Olisiko oikein, Frances ajatteli, jos he antaisivat itselleen luvan olla onnellisia? Olisiko se loukkaus kaikki niitä kohtaan, jotka olivat kärsineet? Vai eikö heidän pitäisi tehdä kaikki voitavansa, eikö heillä ollut melkein velvollisuus tehdä viimeinkin jotakin rohkeaa?

Kokonaisuudessaan kirja oli kolmen tähden arvoinen. Ehkä tulevaisuudessa luen kirjailijalta muita kirjoja, mutta se jää nähtäväksi. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi jos on kiinnostunut murhakirjoista, ja naisten välisestä kielletystä rakkaudesa. 

Seuraavana luettavana: Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moeys