Kerro minulle jotain hyvää
- Jojo Moyes
★★★★☆
Minulla oli sataseitsemäntoista päivää aikaa vakuuttaa Will Trayner siitä, että hänen kannatti elää.
Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.
Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.
Kerro minulle jotain hyvää on tässä päivässä tiukasti kiinni oleva, unohtumaton romaani. Sydäntäsärkevä ja epätavallinen rakkaustarina uppoaa suoraan lukijan sydämeen, taidolla, tunteella ja aitoudellaan. Sitä lukiessa ei säästy naurulta ja kyyneleiltä.
- - - - - - - - -
En muista koska oisin niin hillittömästi itkenyt jonkun kirjan takia. Onhan noita kaiketi ollut, mutta siitä on iäisyys aikaa. Kerro minulle jotain hyvää oli jälleen kirja, joka sai kyynelehtimään holtittomasti.
Jojo Moyes on sen sijaan todella hyvä kirjoittaja, ja kirja on kirjoitettu tyylillä johon on helppo sukeltaa mukaan. En kokenut missään vaiheessa tylsistymisen hetkiä vaan sivut suorastaan hupeni hupenemistaan. On ollut täysin oman kiireellisyyden syytä, että tämän kirjan lukemiseen meni näinkin kauan.
Pidin itse kirjasta todella, todella paljon. Kirja avarsi näkemystä siitä, millaista elämä on elää muiden ehdoilla. Miten vaikeaa pyörätuolilla liikkuvan on liikkua. Kuinka vaikeaksi elämä muuttuu, kun ei itse saa päättää mistään mitään. Ja loppukäsissä se, että haluaako todella elää sellaista elämää? Tarina oli koskettava, sekä kaunis.
"Enkä voi parhaalla tahdollanikaan ymmärtää, kuinka voit olla tyytyväinen tähän pieneen elämään. Tähän elämään, jossa melkein kaikki tapahtuu kymmenen kilometrin säteellä ja johon ei kuulu ketään, joka koskaan yllättää sinut tai vaatii sinua pinnistelemään tai näyttää sinulle asioita, jotka saavat pääsi pyörälle tai vievät yöunesi."
Seuraavana luettavana: Jojo Moyes - Jos olisit tässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti