Kuinka painovoimaa uhmataan

Kuinka painovoimaa uhmataan

                                              - Jojo Moyes

★★★★★

"Öisin hän näki unta Gerontiuksesta. Hän ratsasti Place de Chardonnet’lle hidasta, keinuvaa lyhyttä laukkaa ja kannusti uljaan vanhan hevosensa milloin vaihtamaan askellajia, milloin nostelemaan jalkojaan voimakkaasti passagessa. Hän tanssi, pyöri piruettia, nousi hevosensa selässä täydelliseen levadeen ja näki maailman jalkojensa juuressa."

Lontoon salaisessa kolkassa Henri Lachapelle opettaa lapsenlastaan Sarahia ja tämän hevosta uhmaamaan painovoimaa, aivan niin kuin hän itse teki Ranskassa viisikymmentä vuotta aiemmin. Mutta kun Henri joutuu yllättäen sairaalaan, 14-vuotias Sarah joutuu yhtäkkiä selviytymään maailmassa omin voimin.
Huostaanotettujen lasten tapauksia hoitavan asianajaja Natasha Macaulayn elämä näyttää menneen aivan pieleen: hän joutuu jakamaan asunnon karismaattisen mutta mahdottoman ex-aviomiehensä kanssa, ja töissä hänen koko harkintakykynsä on asetettu kyseenalaiseksi. Kun Natashan ja Sarahin polut risteävät, Natasha näkee mahdollisuuden panna asiat takaisin raiteilleen. Mutta hän ei tiedä, että Sarahilla on iso salaisuus, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän peruuttamattomasti.

-      -       -         -       -       -        -       -       - 

”Nythän on niin, että vain hyvin harva vanhempi pystyy sekä kantamaan oman tuskansa että tukemaan lasta asian käsittelyssä. Ymmärtäväisesti, ottaen huomioon lapsen tarpeen. Kokemukseni perusteella useimmilla vanhemmilla ei ole siihen tarpeeksi aikaa eikä energiaa. Ehkä he ovat vain liian itsekkäistä. Mutta mitäpä minä tietäisin, lapseton ihminen. En ole edes naimisissa. Olen vain yksi niistä kovaosaisista, joille maksetaan sirpaleiden keräämisestä.” 

Kyseinen kirja oli yksi harvoista joka sai viisi tähteä, en tiedä itse asiassa mikä oli juttu joka kyseisessä kirjassa eniten puri; hevoset, liikuttava suhde tyttärentyttäreeseen, taikka pariskunta joka on avioeron kynnyksellä. 

Kirjaan oli helppo päästä kiinni heti ensimmäisillä sivuilla, ja kirja eteni kokoajan hyvää kyytiä joten siihen ei ennättänyt kyllästyä. Vaikka oma lukeminen olikin hidasta, niin kyse ei ollut alkuunkaan siitä etteikö kirja olisi ollut houkuttavan hyvä, päinvastoin. Kirjaa olisi voinut ahmia jos vain aikaa olisi riittänyt.

Itse olin todella innoissani kirjan hahmoista, sillä jokaisella riitti omassa elämässä ongelmia joka takasi sen että jokaisesta hahmosta luki mielellään. Jokainen hahmo oli toteutettu hyvin, mutta erityisesti pidin Henrin ja Saran läheisestä suhteesta joka oli kuitenkin täynnä kuria ja arvostusta. 

Kyseinen kirja toi mieleen pienenä lapsena katsotut videopätkät kouluhevosista Ranskassa, jotka tekivät mitä upeimpia temppuja toinen toisensa perään. Ehkä juuri senkin takia pidin kyseistä kirjasta erittäin paljon, nimittäin kyseinen aihe on todella lähellä sydäntä. 

Sen lisäksi pidin aiheesta joka avautui Natashan työn myötä; ettei vanhemmat voi suojella aina lapsia, ja joskus on vain tehtävä vaikeita päätöksiä.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti hevoshulluille, mutta miksei myös muillekin? Kirja on täynnä koskettavia käänteitä jotka ei varmasti jätä ketään kylmäksi, ja tunteet laukkasi ainakin itsellä melkoisen korkealla lukiessani. 

Olen ymmälläni että nyt on kesäkuu, ja oon lukenut vasta yhden kirjan. En tiedä kuinka tämä on mahdollista, mutta ilmeisesti on ollut erittäin kiireinen alkuvuosi jossei muuta. 

Seuraavana luettavana:  Jonas Gardell - Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 1. Rakkaus