Mielikuvituspoikaystävä

Mielikuvituspoikaystävä 

                                                                          - Henriikka Rönkkönen

★★★★☆

Varoitus: sisältää ronskeja ja rumia sanoja 

Kun  tarpeeksi haluaa, löytää mitä tahansa merkkejä ympäriltään tukeakseen juuri niitä asioita, joista on epävarma. Itsevarman ihmisen ei tarvitse yrittää lukea ja tulkita yhtään mitään.

Mielikuvituspoikaystävä kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää. Henriikka Rönkkösen tarina etenee säädöstä toiseen ja sydänsurusta uuteen ihastumiseen. Matkalla tavataan nännikarvamies, steriili mies ja pienimunainen mies ja pohditaan sinkkuelämän peruskysymyksiä: Mitä iloa dildosta voi olla? Miksi flippaaminen on suomen kielen tärkein sana? Minkälaisia ovat seurustelevien neuvot sinkuille? Miksi ei koskaan saa stalkata? 

Hervottoman ronski opus karistaa sinkkuelämästä glitterin ja muistuttaa, että jokaisella sinkkunaisella pitäisi olla oma mielikuvituspoikaystävä.

-      -       -         -       -       -        -       -       -

Pitää uskaltaa tehdä juuri sitä mitä pelkää: erota, lähteä, jättää kaikki, jättää työpaikka, karsia ystäviä, mennä kauas, tulla lähelle, sanoa ei, sanoa kyllä, rakastua ja rikkoutua, ystävystyä uudelleen, rakastua ja olla rikkoutumatta – tai mitä kenenkin polulla tuleekaan vastaan.

Päätin lukea toisen lyhyen oopuksen edeltäjänsä perään. Mulla ei ollut minkäänlaisia oletuksia tämän kirjan suhteen, mutta halusin sen lukea sillä en ole aiemmin samankaltaiseen kirjaan törmännyt. 

Itseasiassa kirja oli mukavan viihdyttävä. Välillä ehkä omissa korvissa särähti sanat, sekä tietynlainen kakkapissapieru sanasto. Eikä siinä ettei olisi kestänyt lukea, mutta en koe sitä kovinkaan viihdyttävän. Kirja on todella ironisen irvokas ja ronski. Sanoja ei säästellä missään vaiheessa, mutta teksti on helppolukuista. Kappaleet olivat vaihtelevan pituisia, joten ei ennättänyt kyllästyä tiettyyn aiheeseen kun mihinkään asiaan ei jääty junnaamaan. 

Itse asia mitä kirja käsitteli oli tietynlainen näkemys tietyn ihmisen maailmassa. En voisi sanoa, että se kaikilla menee noin, mutta on monia asioita jotka menevät jotakuinkin noin. Käsittelyssä on niin menkat, erilaiset miehet/naiset kuin että myös karvoitus. Juttua löytyy vaikka mistä, vaikka kirjassa ei olekkaan kuin päälle 200 sivua. 

Suosittelen kirjaa kaikkien luottevaksi jos ei häiritse lukea todella ronskia tekstiä. 

”Ei ole mitään tekemistä. On vähän alakuloinen olokin. No, jos vähän katselen hänen kuviaan. Piristyn, kun pikkasen vilkaisen. Siinä se nyt on, kivasti hymyilee kameralle. Monta tykkäystäkin kuvalla. Niin kiva kuva. Onpa söpö.

Mutta hetkinen. Kukas tänne on kommentoinut? Joku nainen… ja eilen vielä. Ihan uusi kommenttina. Kaunis nainen ja varmaan hyvä suustaan. Hyvä ottamaan suihin. Siellä se nyt on lettu levällään. Ei kukaan yllä se antaa persettäkin. EI jumalauta. Tietenkin se hinkkaa nyt sen munaa tuonne isojen tissien väliin. Saatana!!”

Stalkkaus on itsemurha. Älä tee sitä. Koskaan. 

Seuraavana luettavana: Jojo Moyes - Jos olisit tässä